Naapurit ovat kuulleet viime päivinä naputtelua, porausta ja kopinaa. Ovat huokaisseet kilisevien kristallilasiensa ääressä, että luulivat sen remontin olevan jo ohi. Ehei, ne ovat teidän uudet naapurinne, niillä on seinä täynnä kuvia ja ripustusintoa vaikka muille jakaa. Hyllyjäkin vielä poraamatta paikalleen. Ne ovat tulleet naputtelemaan iltapäiväkahvinne seuraksi ihan jäädäkseen. Inhottava nuori pariskunta, jotka selät notkolla kantavat kirppiksiltä vielä lisää vanhoja kehyksiä seinälleen. Ja reikineen rikkovat teidän talonne hyvät seinät.
PS. Huom. Alemmassa kuvassa eläinhenkilö.
6 kommenttia:
Näyttääpäs kivalta! Eläinhenkilö sulautui sisustukseen niin etten huomannut häntä aluksi lainkaan :)
Mukavan näköstä! Minä laitan muuten pikkukehykset useimmiten sinitarralla. Pysyvät hyvin, maaliseinään ei jätä (ainakaan vielä ole jättänyt) jälkiä. On se nimittäin oikeasti viheliäistä, jos on seinät täynnä nauloja ja naulanreikiä.
Kuinka sujuu kissaelämä?
Ristalliruunu ja kaikkea. Kylläpä kelpaa asua tuon katon alla, noiden seinien sisällä.
Maria: Nuo kerät ovat molemmat sellaisia, piiloutuvat tyynyjen sekaan, välillä on vähällä istua päälle.
maijja: kiitos kysymästä hyvin, lääkkeiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa karvaisten kanssa. Enemmän on ollut sietämistä leikkaamattomien kissaneitien kiimaisesta mouruamisesta, varsinkin yöaikaan, en sanoisi sen olevan kovinkaan miellyttävää.
Ilona: Ristalliruunu sen olla pitää. Ihastelen sitä jatkuvasti kun kuljen sen alta ja istun sen valossa.
Ihanalta asumukselta näyttää! Pääsisinpä itsekin joskus sisustamaan.
annike: Kiitos kirjeystäväni. Kyllä sinä pääset, pääset aivan varmasti. Minäkin vielä toivon, sitä jotakin paikkaa, jossa tietäisi olevansa vuosia ja vuosia, että seinään voisi laittaa tapetin tietoisena siitä, että siitä saa itse nauttia 15 vuotta, eikä tarvitse miettiä sitä seuraavaa vuokralaista joka repii sen alas ensimmäiseksi kun saa avaimet käteensä.
Lähetä kommentti