maanantai 31. tammikuuta 2011

Treffeillä





Tämän vuoden kolmas laskiaispulla, valitettavasti sisälsi väärää hilloa, eikä kauniista ulkonäöstä huolimatta pääse sittenkään listan kärkeen. Heinola johtaa, toisena tuleva lähileipomo.

Toisessa pöydässä puhuivat presidentin kampaajasta, pukijasta sekä ikäeroista ja metsähiiristä. Toisen naisen suusta lensi kauniita jakkuja ainakin kuusi kertaa, mutta presidentti se ei ollut, siinä yhteydessä käytettiin termiä maitokauppaan menossa.

Siinä sinisessä huoneessa jossa me kaksi istuimme, puhuttiin lähinnä huonekaluista, kuten viime päivinä muutenkin. Pitkistä penkeistä ja kaksista ovista, että laitteita on laitettava piiloon. Katseltiin silmiin ja likaisiin hiuksiin, tuo tuijotti turbaaniani miettien miten niin olen muka pitänyt sitä aikaisemminkin. Pöydällä levänneessä lehdessä kerrottiin kissan päivistä sekä jalankasvusta.

torstai 27. tammikuuta 2011

lumensyöntiä





Sain kaksin kappalein haasteita kertoa itsestäni 7 asiaa, tietääkseni se tekee 14.

1. Taivas oli tänään hetken vaaleanpunainen ja juuri nyt lintu koputtaa peltiin, koska ei saa irti jäätyneitä leivänmuruja.

2. Linnut ovat jotenkin höhliä, mutta oma kanala olisi kiva pihan perällä, kuten Pesosella, olettaen tietenkin, että kanatkin olisivat samanlaisia. Kososen kukkoa en tahtoisi.

3. En ole kovinkaan kiinnostunut ketkä ovat oikeasti esi-isiäni, mutta luulen etteivät sellaiset asu kaakeliuunien takana karvoinensa, eivätkä kolistele kristallikruunussa. Eivät mahtuisi. Tykkään kuitenkin ajatella persoonani osien periytyvyyttä, mistä mikäkin on tullut. Tuolta mieheltä, en toivo viiksiä, mutta rusetti on mukava.

4. Muistan miltä lumi tuntuu suussa, eihän se maistu, mutta narisee ja sulaa kivasti. Oikeastaan siitä ei ole kuin vuosi kun söin viimeksi lunta. Muistan myös miltä luminen hanska maistuu, siitä onkin sitten jo pidempi aika.

5. Siivouskuvassa minulla on tupuhupulupu-paita. Luultavasti jonkun muun päähine sekä kovin erikoinen hammasilme, jollaista harvemmin kuvissani näkee. Olen tädin talossa, ehkä parivuotias, silloin sinne pääsi vielä junalla. Myöhemmin talon näki vain junan ikkunasta.

6. Talvikuvassa minulla on hattu, jonka tupsu oli niin painava, että hattu valui alas. Ehkäpä serkku J:n vanha.

7. Muistan kuinka tärkeitä isommilta tytöiltä saadut vaatteet olivat. Käytän vieläkin yhtä valkoista villapipoa, se on ainakin 20 vuotta vanha. Tässä kohtaa äitiä naurattaa, kun se muistaa sen valkoisen mummomyssyn.

8. Olen minä isompanakin saanut toisten vanhoja vaatteita. Raisan villatakki ja farkkumekko ovat yksiä lempivaatteitani. Ja Ruususerkun vanhat ruskeat housut ovat olleet korvaamattomat.

9. Näistä pidän hirveän paljon, voisin asua tuollaisessa puussa.

10. Voisin rakentaa tuollaisen joskus pikkutädille. Pikkutäti on kummityttöni.

11. Kummitätinä haluaisin olla sellainen majanrakentaja ja seikkailunaloittaja. En tiedä olenko ollenkaan hoitajatyyppiä, mutta leikkiä tykkään ja höheltää.

12. Olen aivastelija. Pöly ja voimakkaat hajut saavat minut aivastamaan. Usein kaksi kertaa. Aloitan jokaisen aamunikin siten.

13. Olen unohtanut miten meikataan. Tykkään siitä miltä näytän ilman meikkiä. Kynsilakka ja korut riittävät minulle.

14. Lopuksi lähetän terveisiä kaikille ja toivon tietenkin paljon kommentteja ja oikeita postikortteja ja sähköposteja saapasjalanblogi (ät) gmail.com, kiitos.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Mennään jo kotiin





Joitain asioita olen jo pakannut. Tänään purin kehysseinän ja heti harmitti, etten tullut ottaneeksi siitä yhtään kuvaa, jossa se olisi kokonainen. Vaatteita olen pakannut, kirjoja. Luovuin ajatuksesta lukea kaikki kirjat ennen muuttoa, kuunnella kaikki levyt ja katsoa kaikki elokuvat, ehkä ne saavat jo laatikoitua, pianhan me taas näemme.

Olen viihtynyt kirjastossa viime aikoina. Löytänyt erikoisia hyllyjä ja niistä kovin kummallisia kirjoja. Olemme lukeneet ystävän kanssa lehtiä kuiskaillen silloin tällöin toisillemme. Olemme ärsyyntyneet soittoäänistä. Mitään en ole lainannut, inspiroitunut vain lukemastani, näkemästäni. Sekin on ihan mukavaa. Kirjastosta tulikin mieleeni, olisin kiitollinen ystävilleni, että palauttaisitte lainaamanne tavarat ennen kuin muutan.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Hyviä päiviä




Unessa ystävällä oli pieni lintu, jonka nimi oli Loviisa (oikeasti Loviisa on hänen kissansa). Lintu karkasi ja sitä etsittiin vaikka mistä, kunnes se lensi päähäni ja R laittoi sen taskuun, jonne pikkuinen lintu käpertyi nukkumaan. Se oli ehkäpä undulaatin tapainen. Toisena yönä hampaani muuttuivat mustiksi ja tippuivat suusta, sanovat hammasunien olevan merkittäviä. Inhottava tunne niistä ainakin jää.

Perjantaina kävin mukavalla visiitillä Helsingissä, minua odotti siellä eräs monen A:n perhe ja tunsin oloni aivan lomailevaksi, huolettomaksi ja kovin tervetulleeksi. Muistan vieläkin sen kortin, jossa oli tyttö ja keltainen tausta, sen sain Orivedelle ja alla luki Kanerva. Sitä seurasi kirjeitä, kortteja, aktiivista blogien lukua ja nyt vihdoin tavattiin. Tuntuu siltä, ettei se jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Tänään avaimiin on 22 päivää. Olen pakannut koristeita ja vaatteita. Kun teippaaminen on käynyt liian raskaaksi, olen viettänyt hetkiä ison pyöreän hapannäkkileivän kanssa, äiti oli oikeassa siihen koukkuun jäämisessä. Ei kannata maistaa!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Tiistaina







Keltaiset tulppaanit voittavat violetit kestävyydellään, asuisipa jossakin missä kukat olisivat naurettavan halpoja. Unohtaisin huonekalut ja eläisin kukkien keskellä. Istuskelisin pionissa ja olisin kuin mikäkin peukaloliisa.


Suihkuverho saapui tänään postiin, vaikkei olekaan se jollaisen todella halusin. Vähemmilläkin röyhelöillä kuulemma pärjää, uskoisinko.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Jänö talossa




Hän on Gretel, hän pitää musiikista, erityisesti hän pitää Maria Gasolinasta. Yhdessä me pidämme pinkin, vaaleanpunaisen, vihreän ja mintunvihreän eri yhdistelmistä. Gretel hohtaa valoa, ei kynttilää kummemmin, mutta ehkä turvallisemmin. Hänellä on vieno hymy, jollaista ei ole toista, paitsi tietenkin Gretelin lukuisilla serkuilla. Rusetin hän saa kaulaansa, kun muutamme uuteen kotiin, silloin näyttää Gretelin alustakin vaaleanpunaisemmalta, kun se saa uuden maalipinnan. N ja minä olemme hullaantuneet maalaamisesta, varokaa vain!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Etsitään asukasta



Löysin kirppikseltä pienen linnunpöntön, jonka maalasin. Nytpä vaan en tiedä millainen otus tuohon oksalle voisi muuttaa. Pieni sen pitäisi olla ja sopiva ennen kaikkea, värikäskin, muttei liian.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

kuivasta kesästä









Kuvat ovat kesältä, se tulvahti mieleeni. Se oli hyvä kesä, odotuksen kesä, hikinen kesä, rauhallinen kesä, yökyläilyn ja autoilun kesä. Nyt lumet putoavat katoilta, sataa vettä, on harmaan mekon päivä, taivaskin on harmain. Samalla jossakin kihisee sellainen muumipeikon innostus, tämä tarkoittanee kevättä, hiljalleen, mutta aivan varmasti kevättä. Kevät tuo valoa ja kumisaapassään, sitten on sää, eikä enää keli.
Tein eilen hassun ja elämänlaatuani selvästi parantavan ostoksen, jolla olen askeleen lähempänä unelmaani omasta pupusta. Olkoonkin vaikka kuinka lapsellinen, mutta mielestäni jokaisella kuuluisi olla sellainen. Siitä myöhemmin lisää, kunhan paketti tulee perille.
Tuolla kuvien pienellä pojalla on tänään nimipäivä. Hän on huuliharpun lahjakas puhaltaja, junaratamies, hän on minun kummityttöni isoveli ja hyvä sellainen onkin. Ehkäpä hän päiväuniensa jälkeen vastaa onnittelupuheluun.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Ketun napa





Tykästyin Marimekon Napakettu-kuosiin, mutta kankaana se olisi liian tumma, joten paperikassin toinen puoli pääsi kehyksiin. Ehkäpä sen paikka on uuden makuuhuoneen seinällä.

Kirja, josta tein tämän, jätti jälkeensä ylimääräisiä sivuja. Silppusin ne eri kokoisiksi kukiksi, joihin laitoin pinkillä tussilla pisteitä molemmille puolille, sitten vaan solmuja ja lankaa. Nimipäiväkukat, joita tulee vielä paljon lisää, kun niihin nimipäiviinkin on vielä aikaa.

perjantai 7. tammikuuta 2011

olosuhteidenmuutosilmoitus



Kummallista, kuinka matkanteko tekee hyvää luovuudelle. Toinen suunnitteli koko matkan resitaaliaan, toinen kuviaan. Reilun kuukauden päästä on uusi osoite ja luopuminen ihanista tapeteista, vaaleanpunaisesta keittiöstä, natisevasta lattiasta, kylmästä käytävästä, kukikkaasta vessasta, hyvistä komeroista, kommuunihengestä. Tyttömiesvuoteni yläkerrassa ovat ohitse, Ruususerkulle tullaan sitten kylään, eikä enää kävellä ylhäältä alas kuin toiseen kotiinsa.

Täydellistä kotia ei ole, ei ainakaan toista tällaista, on otettava se missä on eniten potentiaalia valmistua jonakin päivänä lähes täydelliseksi.

Ensi viikolla kirjoitetaan papereita, ilmoitetaan että olosuhteet ovat muuttuneet. Sitten hankitaan laatikoita, joihin laatikoidaan. Sitten kävellään rappusia ylös ja alas. Asiat löytävät kaappinsa ja jaloissa pyörii kaksi kissaa. Jalkani maassa pitävät toivottavasti pian Gudrunilta saapuvat kengät.

Tämä kaikki on aika paljon hyvää.