perjantai 29. huhtikuuta 2011

Toisten hääpäivänä
























Sinä aamuna kun toiset toisaalla menevät naimisiin juomme vanhoista vihreistä retkeltä maistuvista mukeista kahvin, toinen meistä syö tippaleipää ja toinen ottaa vain palan. Päädymme auton lääkärikäyntimatkalla sittenkin kisakatsomoon ja ymmärrän pitäväni vähän pienemmistä kemuista, yksikin hevonen riittää.

Mietin mitenköhän kukaan ei aivasta, kun joka paikassa on kieloja ja sitäkin miten siitä olisi mahdollisesti jalostettu haju pois. Mietin sitä, että kyllästyykö hääpukuunsa juhlapäivän aikana ja tekeekö se mieli vaihtaa pois jossakin vaiheessa, johonkin vähemmän painavaan.

Tämän merkinnän myötä tunnustaudun häähulluksi, katson kaikenmaailman hääohjelmia ja haaveilen miltä mikäkin kakku maistuu ja arvailen kuinka paljon kangasta on missäkin puvussa. Kuristun myötähäpeästä kun ihmiset joutuvat leikkimään tahtomattaan hassunhauskoja yhteisleikkejä ja puheet ovat liikuttavia vain puheenpitäjälle. Omista häistä en haaveile, mutta vieraaksi haluaisin aivan aivan kaikkiin.

N muuten tapasi minut ensimmäisen kerran, kun olin katsomassa juurikin hääohjelmia, tiedä sitten mitä ajatteli.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Kukkia ja kuutiotalo


Haimme matkalla Ompelijattarelle hieman valkovuokkoja, muutaman sinivuokon sekä leskenlehtiä. Katselimme metsää, joka oli enemmän sinistä kuin valkoista sekä ruskeat rapisevat lehdet. Sen minä ainakin tunnistan omakseni, vuokkometsät.
Soutuveneet nukkuivat vielä, joku oli pystyttänyt teltan. Hanhet olivat hiekkarantakävelyllä. Minä olen aina haaveillut kuutiotalosta, neliötalosta, laatikkotalosta.

Kylässä




Ystävän kodissa on kaikki aina niin ihanasti.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Pääsiäisen jälkeen





Tuoksuherneet nostavat taipuneet niskansa, ovat vielä pieniä kuin mitkä. Haluaisin muitakin sellaisia joista voisi saksia maljakkoon. Saa ehdottaa, tilat ovat rajalliset ja parveke itään.

Viime päivät ovat olleet ihmistäyteisiä, hyvin täyteläisiä. Aamulla niskani antoi minulle lepopäivän menemällä niks naks. Katselen siksi nyt rajallisesti sivuille ja vielä rajallisemmin alas. Ei ehkä maailman loppu, mutta kivulias vaiva. Saa ehdottaa uutta niskaa.

Pohdin Mirvan kysymystä sielunmaisemasta ja palaan siihen vielä.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Piip piip piip







...sanoo tipu.

Sain postikortin, lähettäjälle näin virtuaalisesti vastakortti. Mämmi ei kelpaa, eikä lammas, pasha on pahaa ja siihen perimmäiseen syyhyn saatatkin jo tietää kantani. Pikkuiset tipuset ja pupuset ovat kuitenkin minun pääsiäiseni, kukat, ruoho, suklaamunat, värjätty riisi, linnunlaulu ja persikkarahkapiirakka, auringonpaiste ja kesärenkaat.

Tilasin viikonloppuna pari kirjaa kuten sanoin aiemmin, eilen toisen vuoksi teki mieli laittaa tuo paita päälle, siinä kun oli semmoista surrur-henkeä. Tein sen joskus heimokorut mielessäni.
Kirja inspiroi myös erästä toistakin, hän tapetoi laatikot. Hän on huomattavan paljon mittailevampi ja millintarkka, minä en niinkään, ommellessa unohdan aina peruuttaa, huolitella reunat ja katkoa langat. Ja senhän tietää mitä siitä seuraa.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Taipuvat puut











Ihmisissä tuntuu olevan puhetta, tarvetta keskustella, tunnen sen kun leikkaan askelin läpi keskustan. Se roikkuu kuin raskas vesi lehdillä. Tippuu alas ja on jotakin sellaista, joka kuitenkin bussipysäkillä muuttuu sääksi, kovaksi tuuleksi, kuinka se vie hatunkin mukanaan.

Ikkunasta näen taipuvat puut.


Minä kirjoitan kahta kauheammin. Luen ja kirjoitan, teen päässäni suunnitelmia kuvista ja valitsen jo olevista. En anna ajan tulla mieleenikään, en mitenkään. Saan kutsun pääsykokeisiin, saan kesätyöpaikan, mutta siltikään aika ei lopu. Pidän mielessäni yllä keskipäivää, jatkuvaa keskipäivää, sillä yö toisi seuraavia aamuja ja seuraavia öitä.


Keskeneräistä ei ole mikään, on vain kokoamatonta ja yhdistämätöntä.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Pajunkissasunnuntai







Kummityttö ja Kiharapoika ovat käyneet noitimassa meitä, keittiössä on höyhenet muistona. Alakerran pikkupoika on tullut kissana tapaamaan kissoja.

On käyty kirjoittamassa numero äänestyslipukkeeseen ja haettu Saana kotiin. Laitettu pyörävarastossa toisen Helkaman viereen, jotta kokisi olonsa mukavaksi. Itse pyöräilijän oloa, en kokenut mukavaksi hiekkamyrskyjen keskellä.

Parvekkeella on aamulla ollut liian kuuma istumiseen.

On löydetty uusia blogeja luettavaksi ja tilattu kaksi uutta kirjaa, ehkä niistä saisi rutkasti inspiraatiota tehdä tästä koti, vieläkään ei oikein siltä tunnu, tämä on vielä vain asunto.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Juhlaisa







Haluaisin juhlat, joihin voisi mennä punaisissa kengissä, ne ovat erikoistapauksia varten, kuten soveltavaan tangon tanssimiseen sekä olohuonevalssaamiseen. Olen harjoitellut molempia, heikoin tuloksin. Haluaisin silti oikeisiin juhliin, joissa voisi heilutella helmaa ja syödä hyvää ruokaa (lue: täytekakkua). Tulla myöhään kotiin ja herätä seuraavana päivänä jalat kipeänä.


Viime yönä näin unta ötököistä, joita oli hiuksissani, ne olivat kuoriaisia. Niitä vain kopsahteli olkapäille ja lattialle.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Höyhenpeite: harsohörsöke



Kaapistani löytyy jo kaksi läpinäkyväistä hörsöke vaatetta, joista tulevat mieleeni vanhat kampaamot papiljotteineen ja harsohuppuineen. Ja jottei liian pehmeäksi menisi, alle laitoin lyhytlahkeiset lappuhaalarit ja jalassani kumisaappaat tottakai.

Uutta? Ei toki, vaan löytöni aarrepaikasta, sieltä löytyi paljon ja Mons sanoikin heti, että "nythän sulla on höyhenpeitteeseen vaikka mitä".

Keskenään






Olemme kolmisin, kissat ja minä. Herään aamulla, muistan nähneeni painajaisia. Keitän kahvia, juon isosta kupista. Syön hapannäkkileipää, olen ostanut sitä taas. Maukujat juoksevat asuntoa ympäri, syöksähtelevät niin että turkit pölisevät. Tänään taas päätän laittaa ompelunurkan kuntoon.


Aurinko paljastaa minulle likaiset lattiat, pölyt. Kissoille paikat joihin voi pysähtyä lämmittelemään. Aurinko viipyy nyt pidempään kuin aikaisemmin, noin kahdelta se on varmasti jättänyt viimeisenkin nurkkamme ja siirtynyt talon toiselle puolen.


Nostan ompelukoneen pöydältä ja siirrän pöytää 90 astetta. Paljastuu säilytysongelmia, luovutan. On taas sellainen itkuunpurskahtamisolo, kun ei ole järjestystä ja oikeita paikkoja, lamaannun. En tiedä mitä huoneesta puuttuu, mutta se on jotakin kovin oleellista. Ehkä sitä voisi kutsua kaapiksi tai hyllyksi. Miksi se aina menee niin, että kun aloittaa järjestämisen, sotkeekin pahemmin.


Odotan kotiinpalaajaa, toivon tuliaisiksi ratkaisuja, järjestystä ja oikeita paikkoja.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Mattomato

torstai 7. huhtikuuta 2011

Salamatkustajat

Voisi olla aika hakea Saana kotiin, se kun vielä majailee vanhan osoitteen vintillä. Vuosi sitten se sai ylleen kerroksen koristeita.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Tšaikovskin viisi paritonta pitsihanskaa







Oikeasti kissa ei ole noin epätarkka, vaan pikemminkin pikkutarkka. Se on ollut lapsuudessaan villipeto, metsäpanttereiden aatelia, metsästänyt hiirosia ja jäänyt pesään nukkumaan kuolleen veljensä viereen, josta hänet on sitten löydetty. Sillä on säveltäjän nimi ja arvonsa tunteva luonne.

Mutta ihan oikeasti, kun kukaan ei huomaa, saa vähän rapsuttaa ja silittää, sillä tavalla, ettei sitä mielellään heti lopettaisi. Vastakarvaan, kiitos. Ei harjaaminenkaan ole pahitteeksi, kunhan vaan kukaan ei näe metsäpantterin lällyttelyä.

Aatelispeto pitää minusta, se seuraa minua, istuu selkäni taa hieman kauemmas, pitää välimatkan ja silloin tällöin unohtaa sen kokonaan. Se pitää myös erityisen paljon viilistä sekä juustosta, mutta mitään ei halua syödä kädestä, saalistaa sen täytyy saada, sellaiset ovat jäänteitä sieltä hurjilta ajoilta ennen ihmistä.

Kärsäkkäin





Daiga daiga duusta on tullut lempiputiikkini. N osti sieltä syntymäpäivälahjan minulle ja viime sunnuntaiksi tilasin vuorostani hänelle nuo norsut. Kirjoitin siihen lupaavani ommella kaikenlaista ja ostavani jonkun kivan älppärin.


Pyykkiä on ollut kaikissa väreissä viime päivinä, kun on tyhjennetty erästä aarreaittaa. Aarteista lisää myöhemmin.


Olemme kulkeneet yli vuoden kärsäkkäin ja eilen käytyämme katsomassa Rent-musikaalin itkeä pillitimme kokonaisen illan onnellisina elämästä. Tänään katselen maailmaa turvonneiden silmäluomien alta, mutta tulipahan taas kasteltua nenäliinoja (paljon).

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Höyhenpeite: Jonkun muun peite



Aprillia, se en olekaan minä vaan Mons. Sillä on tapana tulla meille aina jotakin uutta yllään, jotakin aina kaunista. Muiden vaatteet tekevät minut iloiseksi, ainakin tuollaiset kaunisteet.

(Toiset lainahöyhenet täällä.)

punainen nainen



Omakuva tänään- tehtävän valuva tuoli pöydällä, trapetsimieli (kuten Saila Susiluoto sen sanoisi), kissa sylissä, kissan herkut tuolin alla. Jokin aika on taittumassa kahtia, keskeltä, jokin tuuli on alkanut tuulla, sellainen heräävä, jotakin aikaansaava.

Luova nälkä, tahdon ahmia suuren määrän ja märehtiä ne viidessätoista vatsassa, lennähdellä oksille istumaan ilmapallon viemänä ja lausahdella runosanoja, pulautella ilmoille hienot kuvat, teidän niskaanne.