perjantai 29. huhtikuuta 2011

Toisten hääpäivänä
























Sinä aamuna kun toiset toisaalla menevät naimisiin juomme vanhoista vihreistä retkeltä maistuvista mukeista kahvin, toinen meistä syö tippaleipää ja toinen ottaa vain palan. Päädymme auton lääkärikäyntimatkalla sittenkin kisakatsomoon ja ymmärrän pitäväni vähän pienemmistä kemuista, yksikin hevonen riittää.

Mietin mitenköhän kukaan ei aivasta, kun joka paikassa on kieloja ja sitäkin miten siitä olisi mahdollisesti jalostettu haju pois. Mietin sitä, että kyllästyykö hääpukuunsa juhlapäivän aikana ja tekeekö se mieli vaihtaa pois jossakin vaiheessa, johonkin vähemmän painavaan.

Tämän merkinnän myötä tunnustaudun häähulluksi, katson kaikenmaailman hääohjelmia ja haaveilen miltä mikäkin kakku maistuu ja arvailen kuinka paljon kangasta on missäkin puvussa. Kuristun myötähäpeästä kun ihmiset joutuvat leikkimään tahtomattaan hassunhauskoja yhteisleikkejä ja puheet ovat liikuttavia vain puheenpitäjälle. Omista häistä en haaveile, mutta vieraaksi haluaisin aivan aivan kaikkiin.

N muuten tapasi minut ensimmäisen kerran, kun olin katsomassa juurikin hääohjelmia, tiedä sitten mitä ajatteli.

3 kommenttia:

annika' kirjoitti...

Olen huomannut hääohjelmia katsoessa lähinnä sen, mitä en AINAKAAN haluaisi omiin häihini. Kaikki leikit on kauheita, pitäisi olla tosi kiva leikki että olisi hyvä eikä ällö. Lähinnä hääpukuja katselen, ne on hienoja, ja erityisen hieno oli Katen puku, mutta heti sen nähtyäni suljinkin telkkarin. Mutta enpä olisi uskonut, että sinä olet ihan häähullu! :)

Tuikkis kirjoitti...

annika: Minähän olen liv-kanavan turhien ohjelmien suurkuluttaja, en tykkää seurata mitään draamallisia ohjelmia, niin katson sitten kun rumista kodeista tehdään vieläkin rumempia ja ihmisistä tehdään muka nuorempia. Häähulluus lienee osin katkeruutta siitä, etten koskaan päässyt morsiustytöksi.

annika. kirjoitti...

Mutta kyllähän sinä vielä ehdit morsiustytöksi! Vai onko vanhat naiset ;) aina vaan kaasoja, ja niitä voi olla vain yksi?

Heh, liv-kanavasta on ollut viime aikoina puhetta toisaallakin. Eräs ystäväni nimittäin myös tunnustautui sen suurkuluttajaksi. Meillä täällä mehtässä se ei edes näy, vaikka keskustassa näkyykin.