torstai 21. huhtikuuta 2011

Piip piip piip







...sanoo tipu.

Sain postikortin, lähettäjälle näin virtuaalisesti vastakortti. Mämmi ei kelpaa, eikä lammas, pasha on pahaa ja siihen perimmäiseen syyhyn saatatkin jo tietää kantani. Pikkuiset tipuset ja pupuset ovat kuitenkin minun pääsiäiseni, kukat, ruoho, suklaamunat, värjätty riisi, linnunlaulu ja persikkarahkapiirakka, auringonpaiste ja kesärenkaat.

Tilasin viikonloppuna pari kirjaa kuten sanoin aiemmin, eilen toisen vuoksi teki mieli laittaa tuo paita päälle, siinä kun oli semmoista surrur-henkeä. Tein sen joskus heimokorut mielessäni.
Kirja inspiroi myös erästä toistakin, hän tapetoi laatikot. Hän on huomattavan paljon mittailevampi ja millintarkka, minä en niinkään, ommellessa unohdan aina peruuttaa, huolitella reunat ja katkoa langat. Ja senhän tietää mitä siitä seuraa.

5 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Mulla on tuota tapettia sinisenä.

Ei sillä, että sininen sinua kiinnostaisi. Kunhan mainitsin.

Tykkäisin kyllä enemmän tuosta vihreästä.

kukka-maaria kirjoitti...

On kyllä hieno paita. Ja jos viittaat juuri julkaistuun surrur-kirjaan, niin kyllä se minuakin inspiroi! Ihana, liiankin kiva opus: nyt on pakko ommella jotain! ;)

Tilkkukoira kirjoitti...

On se taitava!

leena kirjoitti...

Ompelutyylisi kuulostaa samalta kuin minun ompelukseni :)

Persikkarahkapiirakka, kuulostaa namilta. Mukavaa pääsiäistä!

Tuikkis kirjoitti...

Ilona: Se on sitten varmaan samasta paikasta ostettu, uskoisin.

kukka-maaria: Sepä juuri, minä vain mietin että pitäisi ja odotan kesää, että viimein tarttuisin kaikkiin vaatteisiin jotka tarvitsevat hieman korjausta ja kankaisiin, joista syntyy uusia asioita. Sitku sitku ja sitku.

Tilkkukoira: Ainakin kauempaa katsottuna.

leena: Persikkarahkapiirakkaa sainkin kaksin kappalein, oli oikein hyvää. Myös tankoparsaa söin ja maa-artisokkaa.