tiistai 28. helmikuuta 2012

Nimipäivän jälkeen


















































Vietettiin nimipäivät, eilen kaksi ystävää viipyivät ihanan pitkään, oli ruokaa ja pelejä ja hauskaa. Lauantaina sain kukan. Sunnuntaina N teki kellon, jota olimme suunnitelleet pitkään, löysin vastaavan joskus jostakin blogista, jonka nimeä en tietenkään muista. Nyt kirjahyllyä vasten kuuluu vaimea raksutus.


Tänään haettiin postista vihdoin kirja, jota olen jo vähän odotellutkin, Selina Laken Homespun Style. Kodit näyttävät tutuilta, sillä mukana on paljon blogikoteja, jotka ovat tehneet minuunkin suuren vaikutuksen.


Suosittelen tutustumaan kirjaan, jos valkoinen ei ole ainoa väri josta pidät, jos vanha on mielestäsi kauniimpaa kuin uusi. Jos mielestäsi seinäpintojen ei ole hyvä peittyä taulujen alle ja tekstiilien värimaailman ja kuosien on hyvä pysyä yhtenäisenä ja harmonisena, suosittelen kiertämään tämän kirjan kaukaa.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Marjanpoimintaa ja kiinalaisia nukkeja










































































Posti toi jotakin Kanelimaasta, kiitos hr! Posti toi myös maailmanmatkaajan terveiset, söin keksejä ikävään.


Tänään pidin hiukset auki, viime kerrasta onkin jo aikaa. Musta mekko ja keltainen maali, ei parhain yhdistelmä.


Mutta mitä tekee ihminen marjanpoimurilla keskellä talvea, sen näkee sitten. Ainakin kirpputorilta löytyneet ihanat käsinuket saavat odottaa kesään, puutarhanukketeatteriin saakka.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Yksi salaisuus










































































Kirjat kääntävät selkänsä, salaavat sisältönsä ja minä voin lukea niistä kaikista vain murto-osan, tänä vuonna tavoitteena edes sata, siitä määrästä ei vielä huoju yksikään kirjasto.

Anopinkielellä on poikanen, vaalea alku - yllättävä tapaus muoviruukussa.

Joskus unelmat purevat hampaansa kiinni johonkin toivelihakseen, joka ohjaa toimintaa kohti oikeita asioita, oikeita tekoja ja oikeita ihmisiä. Sitten nukutaan syvää kevyttä unta ja unessa nähdään vain pilvettömiä taivaita, pitkiä ihania päiviä.

Aika kuluu kohti kissapäivää ja voi kun se kuluisikin vielä nopeammin. Kohta niitä on kolme, kissa S, kissa T ja kissa U. Ihminen voi olla juuri näin innoissaan ja onnekas.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Sunnuntai







































































Kirpputorilla oli mekko, joka näytti minulta, vaikka oli turkoosi. N sanoi, että olisi osannut ostaa sen ilman minuakin. Toisen kirpputorin lähistöllä yrittävät taistella ruostetta vastaan. Pidän sitä aluetta kauniina, minussa asuu tehdasrupuromantikko.


Kissa soittaa videopuheluita kahteen suuntaa, ei puhu, mutta kuuntelee, käy näyttäytymässä. Tulemme teknologiassa hieman jäljessä, kuljemme potkukelkalla, vaikka mopokin on jo keksitty. Kissan mielestä on mukavaa kun keinutuoli kannetaan olohuoneeseen takaisin.


Kehystin joululahjan joululahjaksi saatuun kehykseen, siitä tuli ehkä lempitauluni, se katsoo ovelle, kun tulee kotiin. Siinä on luultavasti kissa S lapsena, mekko päällä.


Huomenna voisi jo jääpuikon mitta tulla täyteen ja auringon mukana enemmän lämpötilaa, kylmätilasta on nautittu jo kylliksi. En minä liikaa tohdi toivoa, mutta nenän putoaminen aamuisin on ikävää ja villahousuissani on vain lahkeet.