perjantai 17. helmikuuta 2012

Yksi salaisuus










































































Kirjat kääntävät selkänsä, salaavat sisältönsä ja minä voin lukea niistä kaikista vain murto-osan, tänä vuonna tavoitteena edes sata, siitä määrästä ei vielä huoju yksikään kirjasto.

Anopinkielellä on poikanen, vaalea alku - yllättävä tapaus muoviruukussa.

Joskus unelmat purevat hampaansa kiinni johonkin toivelihakseen, joka ohjaa toimintaa kohti oikeita asioita, oikeita tekoja ja oikeita ihmisiä. Sitten nukutaan syvää kevyttä unta ja unessa nähdään vain pilvettömiä taivaita, pitkiä ihania päiviä.

Aika kuluu kohti kissapäivää ja voi kun se kuluisikin vielä nopeammin. Kohta niitä on kolme, kissa S, kissa T ja kissa U. Ihminen voi olla juuri näin innoissaan ja onnekas.

6 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Oi, Saima siellä, tuo kauniskantinen painos. Sama kuin minulla.

Anopinkielillä lienee jokin yleinen herännäisyysaika juuri nyt, minun kieleni on työntänyt kaksi tuollaista versoa mullasta.

Ihmettelen, miten se jaksaa. Multa on tosi vanhaa, sitä ei ole vaihdettu ainakaan kahteen vuoteen, mitähän ravinteita siellä muka on jäljellä. Sitkas tapaus tuo kieli.

Stella kirjoitti...

Mulla olis tollasia rinkuloita, mutta kukaan ei ole ommellut niitä yhteen.

Hanna kirjoitti...

Ihanaa, kolmas kissa! Kolme on juuri sopivasti. Nyt tuntuu siltä, että miksei se neljäskin menisi...

Tuikkis kirjoitti...

Ilona: Harmaa Harmaja kuului ennen N:n mummolle. Anopinkieli on minusta yksi kauneimmista, se on jotenkin niin siro ja kuitenkin vankka. Tuo joka nyt on kasvattanut alun, on vielä pieni, vanha anopinkieleni on kivunnut niin korkeaksi, etteivät meinaa kaupan tukikepit enää pituudeltaan riittää.

Stella: Otin varman päälle ja ompelin jo ensimmäiset valmistuneet yhteen, etteivät vaan jäisi kuljeksimaan. Tarkoitus olisi tehdä tuosta ihmisen peitto, nyt se on jo kahden kissan peittävä.

Hanna: Uutena vuotena ennustukseni lupasi minulle uudellensyntymistä, päätin sitten uudelleensyntyä hulluna kissanaisena. Kolme riittää siihen asti kun tulee neljäs jne. Ehkä susta tulee vielä joku päivä kissakasvattaja.

Sofia kirjoitti...

Tuohon hullu kissanainen-kommenttiin viitaten: voihan asian ajatella niinkin, että teidän huushollissa on kissoja meidän kissa-allergistenkin edestä.

Tuikkis kirjoitti...

Sofia: Niin ja käyhän meillä paljon sellaisia ystäviä, joilla ei ole lemmikkejä, mutta jotka nauttivat noiden silittämisestä ja katselemisesta. Tassuterapiaa. Ja olen mä toisaalta aina ollut vähän semmoinen kerää-koko-sarja-tyyppi. Että tervetuloa vain allerginen siedättäytymään kissapölylle :D