sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pectus





































Mummilla oli aina Pectuksia. Ison arkkupakastimen päällä, keittiössä, siellä niitä oli. Puhuttiin petkuttamisesta ja vaaleanpunaiset pallot narahtivat ihanasti suussa ja jälkimaku säilyi pitkään. Rasia oli kyllä toisen muotoinen, ehkä hitusen isompi, mutta maku, se ei ole muuttunut.

Olen ajatellut makumuistoja ja kaikista vahvimpina niistä tulevan mieleen makeismuistot ja varsinkin Fazerin karkit, mikäs sen suomalaisempaa. Muistan naapurin tädiltä saadun liköörikarkin, kun äiti kysyi tiedänkö mikä karkki se edes on. Maistoin ja syljin pois, ei ehkä sitä mitä odotin.

Muistan kun iskä osti Omar-pussin ja hetkessä se oli syöty, Opelin takapenkillä kuten ensimmäinen Pantterikin. Tajusin, että salmiakin maku on vähän aikuisempi, mutta tykkäsin siitä kuitenkin ja se on säilynyt lempparina tähän päivään saakka.

Kettukarkit ja Kiss kiss. Naapurin mummolla oli Avec-pastilleja. Millaisia karkkimuistoja sinulla on, minkä poistuneen makeisen haluaisit tekevän paluun?

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

9 kuvaa täältä


































- Saimme peltipupun Anniinalta.

- Mallasjuoman kori on tehnyt pitkän lenkin ja palannut Lahteen, mikä onni, sillä meidän lehtemme olivatkin aivan kaaoksessa ennen sitä.

- Uusin leipälaatikko on kirppislöytö ja meille viides. Se on Tanskalaisen Iran, Anita Wangelin suunnittelemalla kuosilla. Luulen että kahdelle ihmiselle siinä on leipälaatikoita kyllä kerrakseen. Kaikkien cd-levyjen säilytykseen tarvittaisiin kyllä vielä ainakin viisi lisää.

- Tein koulussa vinon kaapin, joka odottaa jaloikseen neljää samanlaista kahvikuppia, ei kovin ohuita, sillä kaapilla on kuitenkin painoa, mutta jos sinulta löytyisi ylimääräisiä, voisin olla kiinnostunut?

- Olen pitkästä aikaa päivänvalon kanssa kotona ja täysin hullaantunut siihen ajatukseen, että kohta sitä voi olla jopa neljän jälkeenkin.



Olisi mukava nähdä 9 kuvaa sieltä. Miltä siellä näyttää? Täällä näyttää tältä.

Eräät joululahjat



 



























1. ja 2. Baggu-reppu ja Baggu-laukku. Iloitsen noista väreistä joka päivä, ärhäkästä mintunvihreästä ja vaaleanpunaisen keittiöni kaappeja muistuttavasta korallista. Tarvitsen kouluun sekä repun, että laukun ja nämä ovat sellaisia, joilla voisin leuhkia loputtomiin. N tietää niin hyvin mistä tykkään.


3. Hampaat sain Tanjalta. Olen levittänyt kirjan kanssa maitohampaiden ilosanomaa, kuin joku pahempikin saarnaaja konsanaan. Kumpa omat reikäiset maitohampaani koputtaisivat kerran ovelleni ja muuttaisivat meille, tosin tuollaisina vähän suurempina ja sympaattisina.


4. ja 5.Minun lahjani N:lle oli Rosa Liksomin ja Klaus Haapaniemen Neko. Olin haaveillut kirjasta pitkään ja kuten varmat lahjanostajat tekevät, ostavat he sitä mitä itse haluaisivat. (esimerkkinä armas Ruususerkkuni osti isälleen hajuponin lahjaksi vuosia sitten)


6. ja 7. Äiti yllätti minut Paumes kirjalla. Vaikka Pariisiin en ihan heti olekaan lähdössä on lohdullista tietää, että jossakin on kauppoja minunkin makuuni, ihan siltä varalta jos joskus vahingossa Pariisiin päätyisin.


Olen ehkä hieman jäljessä tämän koosteeni kanssa, mutta koska iloni näistä jatkuu varmasti aina, ajattelin tämän olevan ajankohtaista myös nyt.

maanantai 23. tammikuuta 2012





























Kissat nukkuvat keltaisessa valossa. Ihminen syö juustokakkua vaaleanpunaisessa valossa. Valokuvat katsovat takaisin ja sanovat, että ensi kuussa on vuosi täynnä tätä oloa täällä ruman vessan asunnossa.

Ajattelin sopivani hyvin tämmöiseen 60-luvun kerrostaloon, jossa on ovisilmä, kiemurapatteri, paksut seinät ja mukavat naapurit, mutta ehkä kuitenkin olen ajatellut tätä väliaikaisena, enkä olekaan löytänyt itsestäni sitä mitä ajattelin olevani saadessani asua täällä. Kiemurapatterit ehkä sopivat paremmin jollekin, joka viihtyy mustavalkoisessa eikä hae asuntoja hakusanalla muu.

Oletko sinä luullut sopivasi johonkin, pitäväsi jostakin, kuuluvasi jonnekin, mutta tullut toiseen tulokseen?

Niin ja luulin minä olevani hyvä bloginpitäjäkin, mutta nykyisin tahtini on niin säälittävä, etten oikein kehtaa edes lukea itseäni niihin, jotka pitävät blogia. Suurempiin kuviin siirryin kuitenkin, josko se toisi hieman hohtoa tänne.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Yksi lumi



























Selkeimmin ajattelen lakaistessani katua tai lattiaa, jalan tai harjalla. Silloin kirjoitan parhaimmat rivini, joita en kuitenkaan muista. Kuuntelin lumisateessa, kengän varren alle jäävässä jatkuvassa kasassa lunta, joitakin lauluja jotka kertoivat minusta. Tänään kaikki laulut kertoivat minusta, myös ne jotka tehtiin kauan ennen olemassaoloani. Olin onnellinen ja irrallinen, irvistin vähän ja hymyilin. Olin iloinen siitä, että lumi pysyi kenkien ulkopuolella, onnistuin karkaamaan katulampuista tippuvilta isoilta märiltä pläjähdyksiltä.

Suunnittelin mielessäni kirjeilmoitusta, lempielokuviani ovat, minulla on kaksi kissaa ja automme on sininen, mies laulaa suihkussa(kin), minä en. Mietin vastaamista vuoden 1971 Koululainen-lehdessä olleisiin ilmoituksiin, kuinkakohan moni niistä enää ratsastaa ja lukee salaa siskonsa päiväkirjaa.

Sivumietteinä kulkivat myös tiskivuoren hävittäminen ja pienimuotoinen järjestely, mutta onneksi osasin ohittaa sellaiset. Kopistelin kengät hissin ovella ja tiesin, että pääsen lukemaan Mehiläispaviljonkia, eikä minua mikään häiritse.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Kuumailmapallolla pakkaseen
























Kirput ja pölymönkijät ovat syötävinä pakkassäässä. Kuuntelen Vuohen kaipausta Kalahariin, itse kaipaan kunnon kirpputorille, sellaiselle löytöretkelle että kerrankin joutuisi valitsemaan parhaat päältä.

Unessa minulta kysyttiin olenko tyttö vai poika ja että olenko lumikki. Oli myös tulipalon jälkeinen huutokauppa, josta löysin täydellisen sängyn tulevaan työhuoneeseen, onneksi niin ihania ei ole edes olemassa. (Mitä sängyllä tekee työhuoneessa jos ei työkseen nuku?)

Olen ollut kuukauden ja yli joka päivä luova kahdeksasta neljään, lienee selvää, ettei sellaiselle laulella oodeja eikä päristellä suuta taikka rumpua. Mutta toivottavasti näette jo tänään työn tuloksia kehysblogissa.