maanantai 28. maaliskuuta 2011

Talviajan tanssii pois



On totuttava uuteen aikaan. Aika on vaativaa, se syyttää tekemättömistä kuvista, kirjoittamattomista teksteistä. Sukkahousut jäivät kengän vetoketjun väliin, suuren reiän voi siirtää kantapäähän ja unohtaa.


Olen ollut mallina mystisissä merkeissä.

On ollut ystäviä kylässä monena päivänä. Jäätelöä, paljon, ranskalaisia pastilleja. Luen Tuuve Aroa, minä se pitkään luulin, että Tuuve on miehen nimi.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Höyhenpeite: Tätimekko







Meillä on Ilonan kanssa semmoinen idea. Sen nimi on höyhenpeite. Aika vähän se varmaan liittyy lintuihin, vaikka ei linnuissa mitään vikaa ole. Kivoja lintuja on kuhankeittäjä erityisesti.

Minä ostin mekkoni koska se oli merkiltään Stina ja tehty Lahdessa. Aikaisemmin olen ostanut mekon, jonka merkki oli Tiina ja sekin oli tehty Lahdessa. Serkuksia varmaankin.


Neule on kissan silmien värinen, enemmän vihreä kuin ruskea ja siitä on aina puuttunut yksi nappi.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Suolamarinoitu



Minusta ei saa kaveria kokeilemaan naurujoogaa tai karatea. Minä olen umpihämäläinen ja sanon varmuuden vuoksi kaikkeen aina ensin ei, en, enkä varmasti.


En ole ihmisenä kovinkaan jännittävä ja hurjapäinen mäenhyppääjä. Olen omaan uraani kovertunut matalilla pohjilla tallaaja, olen tehnyt elämästäni sopivan, siinä ei liiemmin mennä tanssitunneille häpeämään rytmitajuttomuuttaan.


N sai joululahjaksi lahjakortin suolahuoneeseen, se vähän nauratti, mutta ajattelin sen olevan kuitenkin hyvä äänelle ja menneen kuitenkin ihan oikealle ihmiselle. Siinä kävi kuitenkin niin, että tähän jollain tavoin liittyi hänen äitinsä ja se että minutkin raahattiin juoneen mukaan, kun kerran ilmaiseksi pääsi. Seurasi päänpyörittelyä ja maanittelua.

Siellä minä sitten istuin eilen, rentoutusmusiikin soidessa, jalat upotettuna merisuolaan, ylläni kesävaatteet, hämärässä. Tulin nälkäiseksi ja vähän väsyneeksi. Tänään iho tuntuu pehmeältä.



(Aamulla katsoimme missä Lahdessa on suolahuone.)

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Syntymisen päivänä



Olen saanut kattilan. Aamuvieraita. Postia opistonaapurilta, postia Mirvalta. Olen saanut toivomani laskualustan koruilleni kylpyhuoneeseen, etteivät ne kulkisi siellä miten sattuu. On ollut kuvauspäivä, kummityttö veljensä kanssa, paljon värejä ja juuri heidän näköisensä tulos.


On kokeiltu juustokakkua, sellaista liivatteetonta. Odotetaan koemaistajia, kun tavallaan se unohtui uuniin.


On täytetty kutakuinkin 22 ja ymmärretty sen kuulostavan mukavalta, mietitty miltä sen ikäiset yleensä näyttävät tai ovat joskus näyttäneet. Joskus vaikka sata vuotta sitten.


(minä olen näköjään näyttänyt aika monta vuotta sitten punamekkoiselta omenanriepottajalta)

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Nukun ennen huomista





Taas on mennyt yksi vuosi. Pesen tämän päivän pois, harjaan sen hiuksistani. Odotan herääväni lauluun ja eksoottisten lintujen tsirputukseen (töyhtöhyyppäkin käy, tai naakka). Kahvi voisi maistua erityisen tummalta ja leivät voisivat paahtua muistettavan hyvästi.
Sitä on syntymäpäivisin jotenkin erityinen olo, tuntuu kauppahallin läpi kävellessä, että nuo tietävät, nuo kaikki ja tänään ne hymyilevät.
Oma päivä on vuoden paras päivä.
Mutta ensin voisi tämä hikka lähteä jonnekin muualle juhlimaan.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Etsintäkuulutus



Olen lainannut tämän kirjan monta kertaa ja joka kerran minussa herää suunnaton tarve kehittää suunnitelma kuinka karkaisin sen kanssa, enkä palauttaisi sitä enää koskaan. Kuitenkin toivon, että joku muukin voi sen kirjastosta lainata ja jätän sen joka kerran varastamatta ja palautan kuten muutkin kirjat.

Mieleeni pujahti sellainen ajatus, että ehkä tämä kyseinen kappale ei kuitenkaan olisi ainoa ja ehkä jossakin olisi joku, joka olisi nähnyt tämmöistä myynnissä tai ehkä se jopa olisi turhana omassa kirjahyllyssä. Olisin iloinen jos ilmaisisitte sellaisen havainnon minulle. Kaikki vihjeet auttavat etsinnöissä.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

craft it forward - uskallatkos







Mitäs sitä on taas menty tekemään, mihinkäs sitä on menty sukkansa kastelemaan. Kanelimaassa se vaan jotenkin iski, että kyllähän minäkin varmaan jotakin osaisin. Ja niin olinkin jo mukana.

Voisin tehdä jotakin otuksia, vedostaa kuvia, kirjoittaa sanoja tai mitä sitä nyt sattuukaan keksimään. Nyt on mahdollista viidelle ensimmäiseksi kommentin kirjoittaneelle saada jotakin sellaista, ihan minun itseni tekemää/löytämää/jalostamaa, ehtona tietenkin lähteä itsekin mukaan ja jakaa iloa blogissaan viidelle eteenpäin.
Aikaa on tämän vuoden loppuun.

torstai 10. maaliskuuta 2011

kymmenes kolmatta



Hei jo vähän iso tyttö, sinulla on syntymäpäivä tänään, onko sinulle jo laulettu? Sinulla on kaunein nimi kaikista tietämistäni ja maailman paras tavallaantäti, kun se tuo sinulle sunnuntaina kainalossaan jonkun, jolla on yllään mekko ja varmaankin tosi hyvä kuulo. Se ei ole N eikä se isotäti, vaikka nekin lähtee mukaan.

Laitahan päheimmän mekon päälle, niin tulen ottamaan kuvan kun puhallat kynttilöitä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Huivittaa





Olen saanut viime päivinä postia, sellaista kivaa postia. Kiitos, vastauslähetyksiä on jo odottamassa postilaatikolle pääsyä. Olen aivastellut ihan vähän, en niinkään kissojen vuoksi, ehkä normaalin pölyn. Leppää ja pähkinäpensasta voi kuulemma jo kohta odotella. Vähän kuin odottaisi lintuja vieraista maista, että kohta lentää yli se keltainen tönttiäinen jolle on todella allerginen, nyt hengittämättä ja liikkumatta.
Olen jo tottunut noihin jotka nukkuvat kerällä milloin missäkin. En säiky niiden spurtteja enää. Tunnistan niiden tapoja. En silti siedä kaikenlaista käyttäytymistä ja mielestäni kissojen paikka on lattialla, ei ikkunalaudalla, eikä keittiön pöydällä, olisi myös ihan mukavaa, jos jättäisivät kukkien mullan vaihtamisen meille ihmishenkilöille.
Yläkuvassa valmistumassa huivi huiveloinen, jollaisen olen tehnyt aikaisemminkin, mutta tuosta tulee keväisempi ja leveämpi kaulaturbaani.

Pienijalkaiset - vanhoja kenkiä




Onko jalkasi numeroa 37? Pidätkö sinisestä sekä menneistä vuosikymmenistä? Minulla on sinulle kengät.
Ne ovat äitini vanhat, eivätkä mahdu minulle, eivät enää äitillekään. Epätoivoisista yrityksistä huolimatta jalkaansa ei voi saksia pienemmäksi. Suomalaiset Noora-merkkiset saappaat, joissa iskemättömät kantalaput, hyväkuntoiset pohjat sekä lämmin vuori.
20 € (sis. postikulut) MYYTY!

Sitten on nämä, jotka pitkin hampain laitan eteenpäin, kun jalkaani menevät, mutta käveleminen on mahdottomuus. Ihanat italialaiset tummansiniset nilkkaremmikengät, ostettu Saksasta. Merkki on jokin Christina, mutta se on kulunut pois. Näissä on kävelty varmasti enemmän kuin Noorissa, mutta eivät ne mitkään käyttökelvottomat ole.
13 € (sis. postikulut)

Lähesty sähköpostilla (saapasjalanblogi (at) gmail.com) jos kiinnostuit. Siten saa myös lisätietoja, lisäkuvia, mittoja.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kyökistä osa 2



Keittiössä oleva hylly sai uuden elämän, se löytyi Ruususerkun vintiltä. Puolet pituudesta pois ja väriä päälle. Perinnemaalia meni vain puolitoista purkkia (siinä yhdessä on 50ml). Voin suositella, ei niillä ehkä isoja pintoja, mutta mukavasti jotakin pientä. Ei haise pahalta, eikä jätä jälkeensä ongelmallista jätettä.

Olohuoneesta osa 1





Naapurit ovat kuulleet viime päivinä naputtelua, porausta ja kopinaa. Ovat huokaisseet kilisevien kristallilasiensa ääressä, että luulivat sen remontin olevan jo ohi. Ehei, ne ovat teidän uudet naapurinne, niillä on seinä täynnä kuvia ja ripustusintoa vaikka muille jakaa. Hyllyjäkin vielä poraamatta paikalleen. Ne ovat tulleet naputtelemaan iltapäiväkahvinne seuraksi ihan jäädäkseen. Inhottava nuori pariskunta, jotka selät notkolla kantavat kirppiksiltä vielä lisää vanhoja kehyksiä seinälleen. Ja reikineen rikkovat teidän talonne hyvät seinät.


PS. Huom. Alemmassa kuvassa eläinhenkilö.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Kyökistä osa 1



Tykätään vihreästä ja vaaleanpunaisesta ja niiden voittamattomasta yhdistelmästä, me täällä. Keittiön verhoihin löytyi juuri oikea kangas, vaikka ympärillä vaihtuisi kaikki, noita en päästä silmistäni, kuin korkeintaan pesukoneeseen. Ompelin hiki hatussa viime sunnuntaina, ennen kuin vieraat tulivat, ehdin.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Postiosastolla pehmeää





Tilasin Ilonalta palelevalle vedenkeittimelleni pannumyssyn, se valmistui hurjan nopeasti ja pääsi lämmittämään viluista. Se on puikula, koska vedenkeittimeni on pitkä puikelo (ei kuvassa).
En tiedä tekeekö Hilma-puoti sinunkin vedenkeittimellesi myssyn, mutta jos sellaisen tarvetta esiintyy, niin sitähän voi toki kysäistä puotipuksulta.

Ajattelin pannumyssyn olevan turha keksintö, mutta saman veden lämmittäminen yhä uudestaan ja uudestaan alkoi käydä rasittavaksi ja tiesin heti kuka osaa auttaa.
Alemmasta kuvasta sen verran, että se on Taneli vuodelta 1972, pientä epätasapaino-ongelmaa, muttei kuitenkaan haitaksi asti.