keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Huivittaa





Olen saanut viime päivinä postia, sellaista kivaa postia. Kiitos, vastauslähetyksiä on jo odottamassa postilaatikolle pääsyä. Olen aivastellut ihan vähän, en niinkään kissojen vuoksi, ehkä normaalin pölyn. Leppää ja pähkinäpensasta voi kuulemma jo kohta odotella. Vähän kuin odottaisi lintuja vieraista maista, että kohta lentää yli se keltainen tönttiäinen jolle on todella allerginen, nyt hengittämättä ja liikkumatta.
Olen jo tottunut noihin jotka nukkuvat kerällä milloin missäkin. En säiky niiden spurtteja enää. Tunnistan niiden tapoja. En silti siedä kaikenlaista käyttäytymistä ja mielestäni kissojen paikka on lattialla, ei ikkunalaudalla, eikä keittiön pöydällä, olisi myös ihan mukavaa, jos jättäisivät kukkien mullan vaihtamisen meille ihmishenkilöille.
Yläkuvassa valmistumassa huivi huiveloinen, jollaisen olen tehnyt aikaisemminkin, mutta tuosta tulee keväisempi ja leveämpi kaulaturbaani.

2 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Minulle leppä on sellainen kevyt harjoitus myöhempää koivua varten. Viime keväänä en kyllä muista ongelmia juuri olleen, ehkä olen siedättynyt.

Kaunis huivi tuloillaan, hienot värit siinä.

Mukavaa, että sydän pääsi kuvaan. Minua harmittaa, etten juuri nyt tiedä, minne olen laittanut sen sinulta saadun sydämen...

Tuikkis kirjoitti...

Ilona: Se on sellainen tsuppadui-huivi, näytän sitten kun saan valmiiksi, tykkään siitä ideasta, kun keksin sen kerran ihan vahingossa. Ehkä se sydän kömpii esiin jostakin nurkan takaa, katsele tarkkaan.