Olen ollut kesätöissä viikon, siksi hiljaisuus.
Eilen Tampereella, kirppiskaverina
eräs jo lähes vanha kuoma, ainakin sellainen, että voi rauhassa olla ihan oma itsensä. Ryöväsin kirppikset puhtaaksi kaikesta ihanasta ja käytiin toki rakkaassa kahvilassakin. Myöhemmin suuntasin
sinne missä ananakset roikkuivat köysistä ja setelimieskin oli saanut omansa päänsä molemmille puolille. Tapasin ystäviä joita en ollut aikoihin nähnyt, se jos mikä tekee äärettömän onnelliseksi, vaikka sitten olisikin hirvittävä helle ja polttaisi naamansa auringossa ja joutuisikin palaamaan vielä saman päivän puolella kotiin.
Mutta paluullekin oli hyvä syy, sillä
Anniina on lähelläni kesän ajan ja tämän päivän monituntinen tapaaminen tuskin jäänee viimeiseksi, on niin ihanaa olla samassa kaupungissa ja tutustua vieläkin paremmin, ystävystyä, toivon.
Semmoinen olo, että tästä tulee kesien kesä, ei ole tuntunut sellaiselta aikoihin.