Kummallista, kuinka matkanteko tekee hyvää luovuudelle. Toinen suunnitteli koko matkan resitaaliaan, toinen kuviaan. Reilun kuukauden päästä on uusi osoite ja luopuminen ihanista tapeteista, vaaleanpunaisesta keittiöstä, natisevasta lattiasta, kylmästä käytävästä, kukikkaasta vessasta, hyvistä komeroista, kommuunihengestä. Tyttömiesvuoteni yläkerrassa ovat ohitse, Ruususerkulle tullaan sitten kylään, eikä enää kävellä ylhäältä alas kuin toiseen kotiinsa.
Täydellistä kotia ei ole, ei ainakaan toista tällaista, on otettava se missä on eniten potentiaalia valmistua jonakin päivänä lähes täydelliseksi.
Ensi viikolla kirjoitetaan papereita, ilmoitetaan että olosuhteet ovat muuttuneet. Sitten hankitaan laatikoita, joihin laatikoidaan. Sitten kävellään rappusia ylös ja alas. Asiat löytävät kaappinsa ja jaloissa pyörii kaksi kissaa. Jalkani maassa pitävät toivottavasti pian Gudrunilta saapuvat kengät.
Tämä kaikki on aika paljon hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti