Perjantaina kävin mukavalla visiitillä Helsingissä, minua odotti siellä eräs monen A:n perhe ja tunsin oloni aivan lomailevaksi, huolettomaksi ja kovin tervetulleeksi. Muistan vieläkin sen kortin, jossa oli tyttö ja keltainen tausta, sen sain Orivedelle ja alla luki Kanerva. Sitä seurasi kirjeitä, kortteja, aktiivista blogien lukua ja nyt vihdoin tavattiin. Tuntuu siltä, ettei se jäänyt viimeiseksi kerraksi.
Tänään avaimiin on 22 päivää. Olen pakannut koristeita ja vaatteita. Kun teippaaminen on käynyt liian raskaaksi, olen viettänyt hetkiä ison pyöreän hapannäkkileivän kanssa, äiti oli oikeassa siihen koukkuun jäämisessä. Ei kannata maistaa!
5 kommenttia:
Mitä maailmassa?! Ovatko nuo sinun vaatteitasi? Tiesin kyllä, että vaaleanpunainen on hiipinyt sisääsi, mutta että noin vakavaa jo?!
Arvaan, kenet tapasit. Olen iloinen.
Ilona: Ei sitä kovinkaan paljosti ole, tuosta yöpaidasta teen tunikan, kunhan ompeluspuuska taasen iskee ja kimalle kaapin päässä on kuvausrekvisiittaa vainen. Edellisen merkinnän kukkamekko on valkoinen, mutta hieman sävyttelen vaaleanpunaiseen päin kuviani, ehkä se on jo vakavaa!
Minäkin olen iloinen, kaikenlaisesta uskalluksesta tavata blogisteja, se alkoi jo silloin, kun olin Orivedellä, ajatella kuinka monta olisikaan jäänyt näkemättä, jos ei silloin olisi...
Päivä oli ihana <3 nähdään varmasti uudestaan. Kesällä pyydän sinut (teidät!) meidän kesähuoneeseen kylään.
Voi hyvin!
Heippa Tuikkis!
Blogissani on sinulle haaste:)
Jonna: Kesähuone. Huokaus. Näen sen jo.
Hippityttö: Haasteeseen vastattu. Kiitos!
Lähetä kommentti