Katselen ovisilmästä naapurin selkää. En tiedä etunimiä, meistä tiedetäänkin jo kaikki ja ne joihin on törmätty, niille on varmasti kerrottu meistä kaikki. Ylin kerros, siihen ei onnekseni muutosta, korkealla on mukavin. Inhoan vessaa passiivisesti. Käytävässä on kaunis valo, keltainen seinä, tikatikapuita pelastautumiseen. Meillä on kaksi nimeä postiluukussa, niistä otin kuvan ensimmäiseksi. Olen se jälkimmäinen.
Kirjoitin sen oodin jo tänään, ettei se jää tekemättä, se alkoi jokseenkin näin
"Jäinen aamu, valo juoksee silmään.
Kahvinkeittäjä kokeilee keventää kenkää, laittaa suolaa suoraan sormilla puuroon.
Yläkerran vielä kerran pöydän ääreen kahden tuolin ikkunassa kukkahuurun.
Kalikkavarpaat, upottavat sukat, paahtoleipää pipo päässä..."
2 kommenttia:
minustakin ylin kerros on aina paras ja korkealla mukavin.
onnea uuteen kotiin!
soila: Ehkä ei minkään tulipalon sattuessa mukavin kerros, mutta muutoin. Meillä on täällä huikeat näköalat, näkyy kuusen kävyt, toivottavasti siinä menisi myös oravia ja järvikin makuuhuoneesta, kun oikein tarkkaan katsoo (:
Lähetä kommentti