keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Keskiviikko






Maitokiisseli on minun ja serkku J:n yhteinen juttu, terveiset sinne, että hyvinpä toimii täällä hellan levyt. Kattila nuoltiin puhtaammaksi kuin tiskaaja olisi sen tiskannut.

Tänään haemme kattiaiset tänne hoitopaikasta. Suuri ihmiskoe voi alkaa, siedätynkö, saanko astman, tuleeko meistä ylimmät ystävät vai pysyttelevätkö ujokoivet sohvan alla haittaamatta ketään ja liikkuvat vain kun imuri lähestyy. Varasuunnitelmia on, ei tarvitse kantaa huolta, enkä minä niistä niin paljon tykkää, ettenkö kehtaisi sitten myöntää jos käy olo liian tukalaksi.

Se miksi tämä ihmiskoe suoritetaan johtunee osin siitä, että kissat olivat ennen minua ja toiseksi siitä, että olen jo siedättynyt koirille, joille ennen olin allerginen. Mistään ei voi tietää, ellei ensin kokeile.

6 kommenttia:

maijja kirjoitti...

Siis minähän olen allerginen kissoille, mutta en koskaan omilleni. Uskon vahvasti siedättymiseen! Sillä: kaikkeen tottuu. Onnea matkaan!

(olen myös maitokiisselin ystävä, ihanaa erityisesti jäisten vadelmien kanssa.)

Ilona kirjoitti...

Maitokiisseliä täytyy muistaa keittää.

Siedättymistä olen itsekin yrittänyt joskus, mutta huonoin tuloksin. Jyrsijöiden kanssa onnistui, kissa teki tenän. Tosin uskon vahvasti osansa olleen myös asuntotekijöissä, olosuhteet eivät olleet ollenkaan hyvät. Parempaa onnea sinulle!

Tilkkukoira kirjoitti...

Ihanaa, maitokiisseliä!!!
Siedätyin minäkin koirille, mutta kissat ovatkin aika pahoja...

Tuikkis kirjoitti...

maijja: Minä uskon siihen, että paljon on myös pään sisällä, jos koko ajan ajattelisi, että tuolta se tulee, kohta aivastan, saattaisi sitä kuvitella itselleen kaikenlaiset muutkin oireet. Ja pian olisi vähintään se astma.

Minä olen mustikan ja mansikan edustaja, vadelmat jätän sinulle.

Ilona: On minullakin ollut niitä poskipussillisia tyyppejä, niiden kanssa ei ollut mitään, vaikka välillä niitä olikin aika monta terraariollista. Kyllä varmasti asuntotekijätkin vaikuttavat ja sekin kuinka lähelle niitä otuksia oikeasti menee. Nuo ovat siitä mukavia, että eivät kiehnää naamalla.

Tilkkukoira: Pienempi kuitenkin kuin hevonen.

annike kirjoitti...

Minullepa kissa aiheuttaa kyllä suuremmat oireet kuin hevonen, vaikka pienempi onkin.

Onko maitokiisseli joku JUTTU? En ole itse moisesta ikinä edes kuullut. Onko se vaan suurustettua ja makeutettua maitoa?

Tuikkis kirjoitti...

annike: Niinkin voi olla, tosin en ole kokeillut tuoda heppaa tänne, siitähän voisi saada oivan kopottimen. Parvekkeella voisi olla sille hyvin tilaa, jos se menisi sinne peruuttamalla.
Maitokiisseli on juurikin suurustettua ja makeutettua maitoa. Mutta noin sanottuna se kuulosti tosi tylsältä.