Löysin kirjaston poistomyynnistä kirjan. Aukeavat sormenpäiden silmät, se on vuodelta 1993.
Marja Pirilä on hieno hieno taiteilija, Leena Krohnin tietävät kaikki hyvän kirjallisuuden lukijat. Oikeastaan en vieläkään käsitä mitä tapahtui eräänä iltana valokuvaillassa, mutta sieltä pois kävellessä minä ja T olimme kuin huumattuja. Totaalinen ihailu ja se inspiraation määrä. Marja Pirilässä oli kai jotakin sellaista, jota me toivoisimme itsessämme olevan, joskus.
Tuon kirjan kuvat ovat neulareikäkuvia, lempikuvassani on kala. Kuvat houkuttelevat konttaamaan, suorastaan ryömimään sinne mistä pienet asiat ponnistavat huimaan kasvuun. Ne näyttävät millaista on valo siellä aivan alhaalla, apiloiden alla.
2 kommenttia:
Marja Pirilä on! Kävin joskus hänen näyttelyssään Vapriikissa, ja olin yhtä lailla mykistynyt ja ihastunut. Pääni sekaisin.
annika: Hän oli persoonana yhtä kiehtova kuin työnsä. Oliko siellä Vapriikissa millainen näyttely?
Lähetä kommentti