sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Pajunkissasunnuntai







Kummityttö ja Kiharapoika ovat käyneet noitimassa meitä, keittiössä on höyhenet muistona. Alakerran pikkupoika on tullut kissana tapaamaan kissoja.

On käyty kirjoittamassa numero äänestyslipukkeeseen ja haettu Saana kotiin. Laitettu pyörävarastossa toisen Helkaman viereen, jotta kokisi olonsa mukavaksi. Itse pyöräilijän oloa, en kokenut mukavaksi hiekkamyrskyjen keskellä.

Parvekkeella on aamulla ollut liian kuuma istumiseen.

On löydetty uusia blogeja luettavaksi ja tilattu kaksi uutta kirjaa, ehkä niistä saisi rutkasti inspiraatiota tehdä tästä koti, vieläkään ei oikein siltä tunnu, tämä on vielä vain asunto.

3 kommenttia:

annika. kirjoitti...

Vaikka ei sinusta ehkä tuntuisi kodilta, niin minusta kuvien perusteella kotinne näyttää jo hirmu hurmaavalta ja viihtyisältä!

Tuliko muuten mustikkapostini perille? Jotenkin aloin yhtäkkiä epäillä, että entä jos pullukkakirjeeni onkin haljennut liitoksistaan matkalla.

Marja kirjoitti...

Minun piti oikeastaan siihen postikorttiin (tuliko perille?) jatkaa kertomusta omasta nykyisestä kodistani, mutta tila loppui siinä kesken, joten jatkan sen tähän.

Minulla meni sellaisen puolisen vuotta ennen kuin näiden seinien sisäpuoli alkoi asunnon sijaan tuntua kodilta. Mikään sisustuksellinen asia ei sinä aikana muuttunut ratkaisevasti, luulen, että ratkaiseva tekijä löytyi sisältäni. Että aikaa oli kulunut tarpeeksi, että muistot vanhoista sydämen kodeista hiukan haalenivat, että pystyi ottamaan vastaan uuden kodin.

Tuija kirjoitti...

Annika: Perille tuli, olen kirjoittamassa vastaustakin, mutta siinähän tunnetusti kestää vähän, kun aina joku keskeyttää minut.

Ilona: Sain kortin, ilahduin. Ehkäpä sisustukseen, tavaroihin, huonekaluihin onkin helppo purkaa se mikä ärsyttää, vaikka oikeastaan syy ei olisikaan niissä. Välttämättä tähän eivät auta ne kaikki ihanat tanskalaiset kodit joita ahmin blogeista tai ystävien kodit joissa on asuttu jo kauan ja se tarvittava aika on kulunut, jonka kodintuntuun tarvitsee.