Hauki pyytää kaislikosta, näytä leukaluuta lasijalka, on aikeissa vertailla. Otamme auringon irti, nyhdämme siitä kaiken minkä saamme, säde kerrallaan, lempeästi. Se haalistaa korvanlehden läpi. Kivissä on limaa, me olemme lähellä jotakin sellaista jossa ei ole aikaa, se olisi voinut olla jo ajat sitten, tai kirjoitettua, jonkun totta. Hemoglobiini on järvivettä.
Saari on äänineen, tapoineen, mustikkainen, ei ehkä entisensä. Tämä riittää, tässä on tarpeeksi, ensi vuonna ehkä taas. Pimiössä talvella muistin soutuveneen lipumisäänen, se muuttuu eläväksi ja on taas.
2 kommenttia:
Meidän pitää ehkä mennä yhdessäkin järvelle, Päivä Järvellä! kun kerta molemmat tykkää. ni.
Anniina: Joo voidaan mennä, meillä on jo evät, kun on joka päivä uitu. Myös pelkkä hiekka riittää, tulee kalaolo jo siitäkin, vaikka ei uisi. Eilen katseltiin ukkosta rannalla, se oli vähän hurjaa, kun uiskentelevat papat eivät piitanneet yhtään, töllöttelivät vain järvessä.
Lähetä kommentti