Yöpaita olisi hyvä vaate koko päiväksi, liikun sitä muistuttavassa mekossa päivän, eikä kukaan pysäytä minua kertoen minun lähteneen aamulla liian nopesti. Tyttö hyvä, olisiko sinun pitänyt katsoa peiliin.
Siitä mekosta tulee mieleen Impi-mummo, joka asui naapurissamme, kun olin lapsi. Saatoin vain hävitä sinne koulupäivän jälkeen kertomatta asiasta, koska tittelini oli silloin kyläluuta. Impi-mummo itse ei olisi pitänyt tuollaista mekkoa, mutta ehkä hänellä oli jokin tarjotin, jossa oli samanlaista kuviota tai sitten keksin senkin, kuten tittelinikin. Impi teki omenapiirakkaa, vaivaksi asti, toi sitä aina meille, se oli kuivaa ja siemenkodat jäivät hampaisiin. En muista mitä me teimme, mutta tunteja vähintään minä siellä viihdyin. Ranskanpastillit, niitä oli ainakin ja jeesukset seinillä.
Illalla juotan janoisia kasveja, unia näen lapsesta, joka on jäänyt minun kontolleni, eikä se saa pitää ääntäkään. Herään aamulla siihen kun talon parlamentti istuu penkillään ja puhuu tupakantumpeista, en jaksa nousta laittamaan ikkunaa kiinni, on liian kuuma siihen. Koirat haukkuvat ja kohta ajaa ohi ambulanssi.
Toinen ilta, tämä ilta tuntuu samanlaiselta kuin edellinen, yöpaidassa on sinisiä kukkia, mutta olkoon.
3 kommenttia:
Kauniit nämä kaksi viimeistä postausta, sininen ja punainen.
rva Reipas: Huomaan sen vasta nyt, kun sanoit. Ehkä ne kuvaavat näitä kuumia päiviä, ajatuksetkin sumenevat vain tietyn värisiksi, kuin kaiken päällä olisi lämmön tekemä kalvo.
Minulla ei ole yhtä hienoa yöpaitaa tahi sitä muistuttavaa mekkoa, mutta samanlaiset ajatukset ajan viettämisestä sen sisällä. Onneksi omalle pihalle saa laiskoina päivinä valua missä tahansa vaatteessa :)
Lähetä kommentti