Jotain uutta

Miten kävi tälle talolle, sen voit lukea Herra Puukengän ja Neiti Räsymaton blogista.

En katoa mihinkään täältä pullottamasta postia, mikään täällä ei muutu, mutta lisää yhteisistä projekteista voi lukea toisesta blogista, jossa minä ja N seikkailemme yhdessä. Mitäs tuumaatte?

Kauniit

Sain Hannalta tunnustuksen kauniista blogista. Olen iloinen. Kauniita blogeja on todella paljon, en rumia luekaan, mutta viisi sellaista, (ehkä) vähän vieraampaa, joissa jokaisen pitäisi käydä olisivat mielestäni:

Sofian blogi

leenan blogi

Stellan blogi

Sohvin blogi

Maijan blogi

Alkuperäisenä ehtona oli alle 200 lukijan blogit, mutta mistäs minä lukijamääristä tietäisin. Muitakin olisi, mutta jos kerron niistä sitten myöhemmin.

Hymyt

Toisella hymyilevällä harjalla kyykitään kissojen vessan edustalla ja lakaistaan hiekat lattialta. Toisella hymyilevällä harjalla otetaan pöytäliinalta murut. Vanhanaikaista, vaivalloista, hidasta ja mukavaa.  Kuminauhoja riittää lopuksi elämäksi ja pallosta ne on helppo löytää.

Mitä vanhanaikaista, vaivalloista, hidasta, mutta niin mukavaa sinulta löytyy? (Kissa ei varsinaisesti liity tapaukseen, paitsi että sekin on vähän hidas.)

Unipesässä

Sain lahjoja, oli lahjapäivä, se toinen vuodessa, ei joulu. Ei tuntunut vanhemmalta ei näyttänyt sumealta. Olen kiitollinen aarteista, näkyvistä ja näkymättömistä.

Pienin meistä pitää jatkuvassa liikkeessä, se hautautuu kaikenlaisten peittojen alle ja hyppää syliin. Sillä on semmoinen ääni, kun se kehrää, että kuuluu vaikka Intiaan. Jokaisen vieraan se on ottanut vastaan ja tehnyt vaikutuksen epäilijöihinkin.


PS. Eilen tullessani kotiin oli vihdoin se päivä, kun kaikki kolme kissaa nukkuivat samalla sohvalla, jos ei nyt ihan tiiviisti kylki kyljessä, niin ainakin lähekkäin. Huh, kyllä tämä tästä vielä ystävyydeksi muuttuu.

Kellastun. Keltaistun. Keltaannun. Keltainen nainen.

Uula

Hän on täällä vihdoin.

Nimipäivän jälkeen

Vietettiin nimipäivät, eilen kaksi ystävää viipyivät ihanan pitkään, oli ruokaa ja pelejä ja hauskaa. Lauantaina sain kukan. Sunnuntaina N teki kellon, jota olimme suunnitelleet pitkään, löysin vastaavan joskus jostakin blogista, jonka nimeä en tietenkään muista. Nyt kirjahyllyä vasten kuuluu vaimea raksutus.


Tänään haettiin postista vihdoin kirja, jota olen jo vähän odotellutkin, Selina Laken Homespun Style. Kodit näyttävät tutuilta, sillä mukana on paljon blogikoteja, jotka ovat tehneet minuunkin suuren vaikutuksen.


Suosittelen tutustumaan kirjaan, jos valkoinen ei ole ainoa väri josta pidät, jos vanha on mielestäsi kauniimpaa kuin uusi. Jos mielestäsi seinäpintojen ei ole hyvä peittyä taulujen alle ja tekstiilien värimaailman ja kuosien on hyvä pysyä yhtenäisenä ja harmonisena, suosittelen kiertämään tämän kirjan kaukaa.

Marjanpoimintaa ja kiinalaisia nukkeja

Posti toi jotakin Kanelimaasta, kiitos hr! Posti toi myös maailmanmatkaajan terveiset, söin keksejä ikävään.


Tänään pidin hiukset auki, viime kerrasta onkin jo aikaa. Musta mekko ja keltainen maali, ei parhain yhdistelmä.


Mutta mitä tekee ihminen marjanpoimurilla keskellä talvea, sen näkee sitten. Ainakin kirpputorilta löytyneet ihanat käsinuket saavat odottaa kesään, puutarhanukketeatteriin saakka.

Yksi salaisuus

Kirjat kääntävät selkänsä, salaavat sisältönsä ja minä voin lukea niistä kaikista vain murto-osan, tänä vuonna tavoitteena edes sata, siitä määrästä ei vielä huoju yksikään kirjasto.

Anopinkielellä on poikanen, vaalea alku - yllättävä tapaus muoviruukussa.

Joskus unelmat purevat hampaansa kiinni johonkin toivelihakseen, joka ohjaa toimintaa kohti oikeita asioita, oikeita tekoja ja oikeita ihmisiä. Sitten nukutaan syvää kevyttä unta ja unessa nähdään vain pilvettömiä taivaita, pitkiä ihania päiviä.

Aika kuluu kohti kissapäivää ja voi kun se kuluisikin vielä nopeammin. Kohta niitä on kolme, kissa S, kissa T ja kissa U. Ihminen voi olla juuri näin innoissaan ja onnekas.

Sunnuntai

Kirpputorilla oli mekko, joka näytti minulta, vaikka oli turkoosi. N sanoi, että olisi osannut ostaa sen ilman minuakin. Toisen kirpputorin lähistöllä yrittävät taistella ruostetta vastaan. Pidän sitä aluetta kauniina, minussa asuu tehdasrupuromantikko.


Kissa soittaa videopuheluita kahteen suuntaa, ei puhu, mutta kuuntelee, käy näyttäytymässä. Tulemme teknologiassa hieman jäljessä, kuljemme potkukelkalla, vaikka mopokin on jo keksitty. Kissan mielestä on mukavaa kun keinutuoli kannetaan olohuoneeseen takaisin.


Kehystin joululahjan joululahjaksi saatuun kehykseen, siitä tuli ehkä lempitauluni, se katsoo ovelle, kun tulee kotiin. Siinä on luultavasti kissa S lapsena, mekko päällä.


Huomenna voisi jo jääpuikon mitta tulla täyteen ja auringon mukana enemmän lämpötilaa, kylmätilasta on nautittu jo kylliksi. En minä liikaa tohdi toivoa, mutta nenän putoaminen aamuisin on ikävää ja villahousuissani on vain lahkeet.

Pectus

Mummilla oli aina Pectuksia. Ison arkkupakastimen päällä, keittiössä, siellä niitä oli. Puhuttiin petkuttamisesta ja vaaleanpunaiset pallot narahtivat ihanasti suussa ja jälkimaku säilyi pitkään. Rasia oli kyllä toisen muotoinen, ehkä hitusen isompi, mutta maku, se ei ole muuttunut.

Olen ajatellut makumuistoja ja kaikista vahvimpina niistä tulevan mieleen makeismuistot ja varsinkin Fazerin karkit, mikäs sen suomalaisempaa. Muistan naapurin tädiltä saadun liköörikarkin, kun äiti kysyi tiedänkö mikä karkki se edes on. Maistoin ja syljin pois, ei ehkä sitä mitä odotin.

Muistan kun iskä osti Omar-pussin ja hetkessä se oli syöty, Opelin takapenkillä kuten ensimmäinen Pantterikin. Tajusin, että salmiakin maku on vähän aikuisempi, mutta tykkäsin siitä kuitenkin ja se on säilynyt lempparina tähän päivään saakka.

Kettukarkit ja Kiss kiss. Naapurin mummolla oli Avec-pastilleja. Millaisia karkkimuistoja sinulla on, minkä poistuneen makeisen haluaisit tekevän paluun?

9 kuvaa täältä

- Saimme peltipupun Anniinalta.

- Mallasjuoman kori on tehnyt pitkän lenkin ja palannut Lahteen, mikä onni, sillä meidän lehtemme olivatkin aivan kaaoksessa ennen sitä.

- Uusin leipälaatikko on kirppislöytö ja meille viides. Se on Tanskalaisen Iran, Anita Wangelin suunnittelemalla kuosilla. Luulen että kahdelle ihmiselle siinä on leipälaatikoita kyllä kerrakseen. Kaikkien cd-levyjen säilytykseen tarvittaisiin kyllä vielä ainakin viisi lisää.

- Tein koulussa vinon kaapin, joka odottaa jaloikseen neljää samanlaista kahvikuppia, ei kovin ohuita, sillä kaapilla on kuitenkin painoa, mutta jos sinulta löytyisi ylimääräisiä, voisin olla kiinnostunut?

- Olen pitkästä aikaa päivänvalon kanssa kotona ja täysin hullaantunut siihen ajatukseen, että kohta sitä voi olla jopa neljän jälkeenkin.



Olisi mukava nähdä 9 kuvaa sieltä. Miltä siellä näyttää? Täällä näyttää tältä.