tiistai 9. elokuuta 2011

Kanelin kivat






























































































































































On siitä jo yli viikko kun kävin hakemassa Billnäsistä miehen sormus sormessaan. Itse jäin sormuksitta, mutta kaksikorvainen mukini toivottavasti tuo lohtua tässäkin. Ruukki oli ruma ja kaunis, kelpaa niiden joidenkin asua siellä vieressä ja kuunnella kohinaa. Kädentaitomessuilla oli houkutuksia, mutta onneksi kaikkea ei tarvinnut ostaa.

Sieltä vein seppäni retkelle Nurjaan kotiin, jonne olikin hieman vaikeampi löytää, kun oli kirjoittanut vääriä teitä ja outoja suuntia. Sai pelätä polttoaineen loppumista, sai nähdä jonkun hienon kartanon hienot maat. Sai löytää perillekin. Siellä kahvikin maistui maailman parhaalta. Lähtiessämme tyhjensimme salaattimaata ja samettisesta kissasta puhutaan vielä tänäkin päivänä.

2 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Laitoin juuri blogiin kuvan yhdestä Lahti-talosta, joku arkistojen aarre oli se, sinä tulit mieleeni, tulin sanomaan hei.

Hei!

Tuikkis kirjoitti...

Ilona: He he he he he heiii! Taisin olla vähän iloinen. Olen ajatellut sinua.