Olen ollut viikon laittamassa joulukorttien postimerkkejä samaan suuntaan sinisiin laatikoihin, enkä ole ehtinyt saapastelemaan tänne. Olen nauttinut siitä, että saan olla näppärä ja ripeä.
Tänne saapui jadenvihreä samettityyny, minun mielestäni se on turkoosi. Kirjoituskoneen nauha karkailee ja mustannut sormeni jo kolmesti. Kummityttö sai nimen. Unohdun elokuvien maailmoihin, pidän vessapaperirullaperuukkia päässä ja olen silloin tällöin se joka tuntee herneen tyynyvuoren alta. Nyt ei yhtään kiinnostaisi mikään muu, kuin pikkuinen jänö, juu sellaisen tahtoisin.
3 kommenttia:
Kivannäköinen koti ja kuvaseinä:)
Minäkin unohdun elokuvien ja kirjojen maailmoihin, tunnelmiin ja ajatuksiin...
Sinulla on sama haave kuin meidän isoimmalla A:lla. Tahtoo hän myös muuton ja nukketalon.
hippityttö: Kiitos, tämä on tämmöinen minun näköiseni paikka, en oikein osaa sisustaa, olen enemmänkin koristelija.
Jonna: Toivottavasti me olemme sitten molemmat jonakin päivänä pupullisia.
Lähetä kommentti