Liian kirkasta ja liian aikaista. Liian varhaista ja liian kypsää. Liian paljon ampiaisia ja liian monta uutta naamaa. Liian kireät kengät ja rakkoja, ihan huonot laastarit. Liikaa intoa ja kopiopaperin haju. Liian monta kysymystä ja tyhjä postilaatikko.
Kaipaisin koteloa, jossa aloittaa palautuminen ihmisten pariin. Kaipaisin rauhaa ja kirjanlukutuntia.
Minusta otettiin kuva, sellainen, että opettajat heittävät niihin tikkaa. Onneksi puin tämän mekon, vuodelta 1982. Tuntuu utuiselta ja siltä, että kanervat ovat kukassa ja ilta maistuu teelle.
2 kommenttia:
Mun iltani vois nyt maistua teelle. Joo, se olisi hyvä.
Ilona: Minunkin, usein, inkivääriteelle nytkin.
Lähetä kommentti