perjantai 31. joulukuuta 2010

Ennusmerkkejä





Oli käydä kuin ennen juhannusta, että inhoaisi sitä tapaa jolla kaikki juhlivat ja päättäisi itse olla juhlimatta. Kun ei kuitenkaan tykkäisi perunasalaatista, eikä varsinkaan nakeista. Pyöriteltäisiin peukaloita N ja minä, nukkumaankin pitäisi mennä kymmeneltä. Toinen lukisi kirjaa keinutuolissa, toinen lehteä keittiössä. Juhlallisuuden ilmapiiri laskeutuisi muutama talo tuonnemmas, odoteltaisiin kauppojen normaaleja aukioloaikoja.

Mutta sitten on eräs tyttö joka pelastaisi kaiken, sanoisi liehuvassa superviitassaan, että tahtoisi tulla kylään ja sitten soitettaisiin Serkku I:lle ja taas olisi juhlat. Vähemmän peukaloiden pyörittelyä.

Ohjelmassa tänään: säteilevää tikkua, palavaa kynttilää, taikoja sekä ilotulitusten ehdotonta välttämistä. Jos kupin alta saa sormustimen, tarkoittaa se työtä, jos hevosen, tarkoittaa se matkaa, taikka uutta kulkuneuvoa. Sateenkaaren värinen nappi takaa ponin.

Toivon turvallista, uusia perinteitä luovaa sekä pakkasposkista uutta vuotta tämän blogin lukijoille, olette tervetulleita ensi vuonnakin!

torstai 23. joulukuuta 2010

harmaiden alueiden poisto










Olen tyytyväinen avaruusimuriin, se vie minut pölyttömiin galakseihin, ole gnuu ja sanon truut. Tällä gnuulla on tyllihamonen yllään. Kun on katsonut tarpeeksi Gommin ja Pommin seikkailuja, uskoo pian gummiduksiin. Minä ainakin.

Joulupuu



Punaisia kanukan oksia ja taitaa siinä olla pari vaahteraakin. Koristeina vanhoja hopeisia lasikoristeita, valkoisia posliinisulkia, yksi kimaltava sarvipää, sekä latvassa vähän vääntynyt muotti. Oksat lilluvat vanhassa lasipurkissa, jonka ympärillä on punaisessa nauhassa vanha puukauha.
Ja kun kuusi-ikävä iskee, menen Ruususerkun luo alakertaan haistelemaan oikeaa kuusen tuoksua ja ehkäpä, jos oikein hyvin käy, saan sieltä villasukkaani inhottavan neulasen tai kaksi.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Peilikuvaansa




Postitonttu on tehnyt työnsä ja katselee nyt sotkuista kotiaan, jouluksihan täältä pois lähdetään, mitä suotta siivoamaan. N antoi joululahjaksi villahameen sekä turkoosin laatikon lankoja täynnä. Nyt kuuntelen yksin Chydeniuksen lauluja, olen pallopaitainen huoleton ponikorvistyttö ruusu päässäni.

Barbaba katselee kuvajaista ihastuksissaan, pelkäämättä noita tulikärpäsiä, joita pullotimme. Olen paketoinut, ihmetellyt kummitytön uusia ilmeitä, saanut joulukalenterista parin vanhalle lautaselle, teetä, vääriä karkkeja sekä ihania peltipurkkeja.

Myös tätä tässä osoitteessa kuunnellaan päivästä toiseen.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Herneprinsessa



Olen ollut viikon laittamassa joulukorttien postimerkkejä samaan suuntaan sinisiin laatikoihin, enkä ole ehtinyt saapastelemaan tänne. Olen nauttinut siitä, että saan olla näppärä ja ripeä.

Tänne saapui jadenvihreä samettityyny, minun mielestäni se on turkoosi. Kirjoituskoneen nauha karkailee ja mustannut sormeni jo kolmesti. Kummityttö sai nimen. Unohdun elokuvien maailmoihin, pidän vessapaperirullaperuukkia päässä ja olen silloin tällöin se joka tuntee herneen tyynyvuoren alta. Nyt ei yhtään kiinnostaisi mikään muu, kuin pikkuinen jänö, juu sellaisen tahtoisin.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Pyöreitä asioita




Tein nopean visiitin Helsinkiin ja löysin itselleni tarpeeksi suuren hatturasian, sekä vihreän lasipallon täydentämään valoteosta. Valoja ei aina tarvitse laittaa purkkiin, jos ne voi laittaa purkin ympärillekin.
Tänään paketoin vähän. Nautin tuikkujen paljoudesta paljon. Viimeistelen kummitytölleni tulevaa peittoa. Ihastelen toista hatturasiaa, jonka sain tädiltäni vain mainitsemalla, että olin ostanut itselleni sellaisen. Nyt niitä on kaksi, ne näyttävät onnellisilta vierekkäin.

Mukavaa tämä tämmöinen kummitätiolo, tunnen olevani tärkeä ja kyllä pienet tytöt jos jotkut ovat niitä kaikista ihanimpia.


torstai 2. joulukuuta 2010

Tupaantuliaiset!



Muutitko mukanani? Heilauta kättäsi, hirnahda tai soita ovikelloa. Olisi mukava tietää, seuraako saappaiden jälkiä kukaan.