Oli käydä kuin ennen juhannusta, että inhoaisi sitä tapaa jolla kaikki juhlivat ja päättäisi itse olla juhlimatta. Kun ei kuitenkaan tykkäisi perunasalaatista, eikä varsinkaan nakeista. Pyöriteltäisiin peukaloita N ja minä, nukkumaankin pitäisi mennä kymmeneltä. Toinen lukisi kirjaa keinutuolissa, toinen lehteä keittiössä. Juhlallisuuden ilmapiiri laskeutuisi muutama talo tuonnemmas, odoteltaisiin kauppojen normaaleja aukioloaikoja.
Mutta sitten on eräs tyttö joka pelastaisi kaiken, sanoisi liehuvassa superviitassaan, että tahtoisi tulla kylään ja sitten soitettaisiin Serkku I:lle ja taas olisi juhlat. Vähemmän peukaloiden pyörittelyä.
Ohjelmassa tänään: säteilevää tikkua, palavaa kynttilää, taikoja sekä ilotulitusten ehdotonta välttämistä. Jos kupin alta saa sormustimen, tarkoittaa se työtä, jos hevosen, tarkoittaa se matkaa, taikka uutta kulkuneuvoa. Sateenkaaren värinen nappi takaa ponin.
Toivon turvallista, uusia perinteitä luovaa sekä pakkasposkista uutta vuotta tämän blogin lukijoille, olette tervetulleita ensi vuonnakin!