Ja sikin sokin. Sisään sukelsi miniheinäsirkka, ötökkäverkon läpi, olen lähes välittämättä. Ulos on mennyt jo laatikkopino, kannettu toiseen paikkaan, toiseen nurkkaan. Pois on kuljetettu kulahtaneet mööpelit, kiitos yhdelle tädeistäni. Merkintöjä talokirjaan. Pienin kissoista vaatii tähystystorniaan takaisin ja avaa muuttolaatikot, ei välttämättä tarvitsisi auttaa aina kaikessa. Ensimmäisessä kuvassa olen minä ja imurinputki sekä kirppismekkoni, jota saatan jo rakastaa. Luen ajatuksia taakse ja löydän tämän: Mennään jo kotiin.
3 kommenttia:
Kyllä tuota mekkoa kannattaa rakastaa: kaunis!
Onpa ihana kuva sinusta!
Iia Katariina: Rakastin jo niin kovasti, että sotkinkin sen jo, hups.
leena: Kiitos, omakuvat ovat jääneet nyt vähemmälle, jostain tuntemattomasta syystä, ehkä uusi koti inspiroi siihenkin.
Lähetä kommentti