Vuosi 2011 oli väsyttävä, on koko ajan ollut sellainen olo, että jotakin on tekemättä tai kesken. Olen elänyt kai jossakin toisessa ajassa ja uniavaruudessa suuren osan vuodesta. Kesästä muistan uimarantapäivät Vääksyssä, isot aallot ja automatkat märissä bikineissä. Talvesta sen kun muutimme tänne, valoa oli tulvimalla ja mahdollisuuksia tyhjät seinät täynnä. Syksystä sen että opettelin kehystämään.

Ensi vuodelle toivon enemmän hereilläoloa, hymyiltävää ja seikkailuja. Toivoisin myös että tekemistäni veisi into eikä pakko.



PS. Tällä hetkellä kuitenkin eniten toivoisin alakerran naapureiden olevan hiljaa (ne laulavat laulupeliä).