Lumiaurahirviön leuka on leveä, kesän se kauhoo kevyttä santaa, talven kolistaa väsymättä. Lumiaurahirviön kuusi silmää, kaksi vilkkuvaa, neljä vilkkumatonta. Piipaa-auton siniset silmät.
Juoksija uppoaa harmaan sohjon sisään, lenkkari hörppää sorbettia. Lumi muuttuu vedeksi kun se osuu lasiin, tuuli kuulostaa lakanapyykiltä kun sitä märkänä ravistetaan.
Lumiauroja mäkeä ylös. Lumiauroja mäkeä alas. Lumiaurahirviön neljä vilkkumatonta silmää.
Keitän uuden kahvin, riittävästi on yksi kupillinen. Katson lempikirjoja, luen niitä, sieltä täältä, harppoen takaperin. Syön lempisuklaata, harppoen, yskimättä. Siirrän huomiseen, tiskit, puhelimen ja märät kengät.
2 kommenttia:
Tuo lumiaurakuva on hyvin kiehtova.
Niissä blogeissa, joita luen, on aivan liian vähän kuvia kaikenlaisista koneista. Tajusin sen juuri.
Ilona: Olen pikkupoikamaisen innoissani kaikenlaisista laivoista ja auroista ja suola-autoista. Joka kerran(hyvin usein) kun ikkunamme alta ajaa piipaa-auto, pitää minun jotenkin ilmoittaa siitä.
Lähetä kommentti