Kirput ja pölymönkijät ovat syötävinä pakkassäässä. Kuuntelen Vuohen kaipausta Kalahariin, itse kaipaan kunnon kirpputorille, sellaiselle löytöretkelle että kerrankin joutuisi valitsemaan parhaat päältä.
Unessa minulta kysyttiin olenko tyttö vai poika ja että olenko lumikki. Oli myös tulipalon jälkeinen huutokauppa, josta löysin täydellisen sängyn tulevaan työhuoneeseen, onneksi niin ihania ei ole edes olemassa. (Mitä sängyllä tekee työhuoneessa jos ei työkseen nuku?)
Olen ollut kuukauden ja yli joka päivä luova kahdeksasta neljään, lienee selvää, ettei sellaiselle laulella oodeja eikä päristellä suuta taikka rumpua. Mutta toivottavasti näette jo tänään työn tuloksia kehysblogissa.
3 kommenttia:
"Kesään yksi päivä vähemmän" - tärkeä muistutus, kiitos.
Minäkin tajusin, tosin vasta nyt pakkasen lauhduttua plussan puolelle, että petivaatteet ja matot olisi voinut käydä pyörittelemässä kotipihan hangessa. Ehkä vielä ehdin.
Ilona: Niin se on tai siihen mitä jotakin muuta odottaa. Kaikki lähestyy ja loittonee jostakin samalla.
Sofia: Uskon, että niitä pakkasia vielä tulee lisää ja mattosi pääsevät ulkoilemaan. Onkohan se niistä mukavaa kieriä lumessa, onkohan se yhden mattoelämän kohokohta?
Lähetä kommentti