Kirpputorilla oli mekko, joka näytti minulta, vaikka oli turkoosi. N sanoi, että olisi osannut ostaa sen ilman minuakin. Toisen kirpputorin lähistöllä yrittävät taistella ruostetta vastaan. Pidän sitä aluetta kauniina, minussa asuu tehdasrupuromantikko.
Kissa soittaa videopuheluita kahteen suuntaa, ei puhu, mutta kuuntelee, käy näyttäytymässä. Tulemme teknologiassa hieman jäljessä, kuljemme potkukelkalla, vaikka mopokin on jo keksitty. Kissan mielestä on mukavaa kun keinutuoli kannetaan olohuoneeseen takaisin.
Kehystin joululahjan joululahjaksi saatuun kehykseen, siitä tuli ehkä lempitauluni, se katsoo ovelle, kun tulee kotiin. Siinä on luultavasti kissa S lapsena, mekko päällä.
Huomenna voisi jo jääpuikon mitta tulla täyteen ja auringon mukana enemmän lämpötilaa, kylmätilasta on nautittu jo kylliksi. En minä liikaa tohdi toivoa, mutta nenän putoaminen aamuisin on ikävää ja villahousuissani on vain lahkeet.
7 kommenttia:
Tuossa mekossa on jotain tuttua... kun vain tietäisin mitä...
Tilkkukoira: Ehkäpä se on tuo pyöreä kaulus, joka oli teidän lapsuuden mekoissa.
..ei, kun se on toi kangas.
Keltaisia kissatauluja on lähtenyt lahjaksi enemmänkin. Minä ostin sellaisen alunperin itselleni jostain turkulaisesta museokaupasta. Päätin kuitenkin laittaa hyvän kiertämään ja paketoin sen kaverilleni. Ehkä seuraavalla kerralla hankin moisen itsellenikin, ihan oikeasti.
Hanna: Oletko nähnyt näitä hulvattomia ja ihania? http://gracialouise.typepad.com/high_up_in_the_trees/
Meidän kisulit on niin saman näkösiä, että ne vois olla veljeksiä. Jännä!
Oo! Löysin heti muutamia suosikkeja. Jostain syystä hurmaannuin eniten suurisilmäisistä hiirulaisista.
Lähetä kommentti