Selkeimmin ajattelen lakaistessani katua tai lattiaa, jalan tai harjalla. Silloin kirjoitan parhaimmat rivini, joita en kuitenkaan muista. Kuuntelin lumisateessa, kengän varren alle jäävässä jatkuvassa kasassa lunta, joitakin lauluja jotka kertoivat minusta. Tänään kaikki laulut kertoivat minusta, myös ne jotka tehtiin kauan ennen olemassaoloani. Olin onnellinen ja irrallinen, irvistin vähän ja hymyilin. Olin iloinen siitä, että lumi pysyi kenkien ulkopuolella, onnistuin karkaamaan katulampuista tippuvilta isoilta märiltä pläjähdyksiltä.
Suunnittelin mielessäni kirjeilmoitusta, lempielokuviani ovat, minulla on kaksi kissaa ja automme on sininen, mies laulaa suihkussa(kin), minä en. Mietin vastaamista vuoden 1971 Koululainen-lehdessä olleisiin ilmoituksiin, kuinkakohan moni niistä enää ratsastaa ja lukee salaa siskonsa päiväkirjaa.
Sivumietteinä kulkivat myös tiskivuoren hävittäminen ja pienimuotoinen järjestely, mutta onneksi osasin ohittaa sellaiset. Kopistelin kengät hissin ovella ja tiesin, että pääsen lukemaan Mehiläispaviljonkia, eikä minua mikään häiritse.
5 kommenttia:
Mulle saa muuten lainata kissaa, jos sellainen tarvitsee hoitajaa tahi lomaa. Ihan tuli näin muuten vaan mieleen.
T. Anna, jolla on kriittinen kissakuume
Anna: Mun tädillä olis maalla kaks pentua, laitetaanko pakettiin? Kyllähän sitä nyt kissa pitää olla (tai kaks).
Ootko tosissas? Koska mä voin tosissani sanoa, että laitetaan yksi pakettiin!
Anna: No siinä on kai vähän se, että pitäisi ottaa molemmat kaverit, ettei toinen jää aivan yksin. Mutta hei onhan meilläkin kaks kissaa, eikä ne paljoa enempää syö ku yks ja kun leikkautettiin, saatiin paljousalennusta (:
Buhuu, ei taida pystyä mun pieni yksiö majoittamaan kuin yhden :( pahus, aattelinkin että kävisi ihan liian helposti jos kissa tulisi kavereiden kavereiden kautta mun elämää ilahduttamaan :((((
Lähetä kommentti