Sain lahjoja, oli lahjapäivä, se toinen vuodessa, ei joulu. Ei tuntunut vanhemmalta ei näyttänyt sumealta. Olen kiitollinen aarteista, näkyvistä ja näkymättömistä.
Pienin meistä pitää jatkuvassa liikkeessä, se hautautuu kaikenlaisten peittojen alle ja hyppää syliin. Sillä on semmoinen ääni, kun se kehrää, että kuuluu vaikka Intiaan. Jokaisen vieraan se on ottanut vastaan ja tehnyt vaikutuksen epäilijöihinkin.
PS. Eilen tullessani kotiin oli vihdoin se päivä, kun kaikki kolme kissaa nukkuivat samalla sohvalla, jos ei nyt ihan tiiviisti kylki kyljessä, niin ainakin lähekkäin. Huh, kyllä tämä tästä vielä ystävyydeksi muuttuu.
3 kommenttia:
Unipesä! Ihana.
Uskon, että pienin tekee vaikutuksen. Luulen, että isommatkin. (Kissat tekee aina.)
Meillä meni aika kauan, että Frans ja Wimma hyväksyivät Untamon. Erityisesti kissojen kuningatar, Wimma, piti pitkään viileitä välejä. Frans hyväksyi uuden leikkikaverin aika helposti. Frans onkin hyvätapainen herrasmies.
Ps. Blogistani löytyy sinulle tunnustus.
Olina: Ollaan jo aika lähellä. Kähinää tulee vain jos isot kissat päästään yllättämään kulman takaa. Tämä pienin uskoo myös, että vessa on hänen vessansa ja käy tuijottamassa tyttöjä heidän ollessaan huussissa. Hienohelmojen mielestä se on vähän kiusallista.
Hanna: Hyvä että Untamo ymmärtää. Pienin askelin, onneksi ei tarvitse pelätä mitään tappelua, sillä nämä eivät ole osoittaneet toisiaan kohtaan mitään väkivaltaa, vain kähinää ja välttelyä.
Lähetä kommentti