Toisella hymyilevällä harjalla kyykitään kissojen vessan edustalla ja lakaistaan hiekat lattialta. Toisella hymyilevällä harjalla otetaan pöytäliinalta murut. Vanhanaikaista, vaivalloista, hidasta ja mukavaa. Kuminauhoja riittää lopuksi elämäksi ja pallosta ne on helppo löytää.
Mitä vanhanaikaista, vaivalloista, hidasta, mutta niin mukavaa sinulta löytyy? (Kissa ei varsinaisesti liity tapaukseen, paitsi että sekin on vähän hidas.)
9 kommenttia:
Meiltä löytyy paljonkin vanhanaikaista ja ihanan vaivalloista. Keittiössä mun suosikki on raastinrauta kaikenmaailman surinakoneiden sijaan.
Ehottomat lempparit on mummon vanha kahvipannu, joka ei petä koskaan ja mummon vanha talousvaaka, jota en osaa käyttää, vaan onhan se silti nätti.
Joidenkin mielestä se on ainakin käsittämätöntä, että meillä ei ole kahvinkeitintä eikä mikroa. Itse en kyllä koe ruuan lämmittämistä liedellä vaivalloisena saati kahvin keittämistä pannussa.
Mullakaan ei ole mikroa. Eikä vedenkeitintä.
Tällä hetkellä ei ole edes sähköä. (En tiedä syytä ja koska en jaksa selvittää, majailen muualla. Mukavaa. Paitsi pakasteet pääsivät sulamaan.)
Teevesi lämpenee kattilassa, ei vedenkeittimellä. Toisaalta kattila on minusta jopa kätevämpi. Ei tarvitse välittää minimi- ja maximirajoituksista. Keitänkin yleensä ihan vain yhden kupillisen verran vettä.
Anna: Minäkin raastan jollakin arpajaisvoitollani, koska se on helpompi ottaa laatikosta kuin kaivaa surinakone kaapista.
Jestanpoo: Meillä on vaa'an päällä mutteripannut, ihan hyvä säilytin siis. Harvemmin sitä mitään niin tarkkaan haluaisi punnita.
Jonna: Mikro on kyllä harvinaisen ruma kapistus, nytkin mietimme seuraavaa keittiötämme, että minne sen voisi piilottaa.
Ilona: Voi pakasteita, toivottavasti ei ollut mikään kahdeksan vuoden marjasato ja miljoonan litran arkkupakastin.
Hanna: Mitä vähemmän pienkoneita, sen kauniimmalta keittiö yleensä näyttää, sanoo ihminen joka rakastaa vedenkeitintään ja leivänpaahdintaan.
Meillä se vaaka o milloin hedelmäkorina, milloin leipien unohtamispaikkana :)
Meillä ei muuten ole vedenkeitintäkään! Mutta leivänpaahtimesta en luovu ikänä jos ei ihan pakko ole!
Ilman leivänpaahdinta olisi kyllä kurjaa. Se on meillä tehokäytössä. Parasta on paahtimessa käynyt rieska!
Tuli mieleen, että vanhanaikainen autoni on kyllä erittäin vaivalloinen, mutta en ole silti vaihtamassa sitä. Käytän ne rahat mieluummin johonkin muuhun. Auto on muutaman satkun arvoinen Micra, jonka takaluukkua ei saa auki ja vänkärin puolen ovenkin vain sisäkautta. Takapenkeille ei ole omia oveja, joten isompia kauppareissuja tehdessä pipo on joskus hieman kireällä. Autossa on myös aika hurjat äänet, jotka joskus hävettävät. Se on silti kuitenkin aivan tarpeeksi hyvä ja on vieläpä kovassa käytössä, sillä kuljen töissä naapuripaikkakunnalla.
Lähetä kommentti