Viime lauantaina oli kestit, kemut, pippalot eli juhlat. Ystäväni, leikkiserkkuni-ei-mitään-sukua, täytti kolmekymmentä. Oli niin kaunis koti. Siellä soivat sello sekä viulu. Ilta oli hämärä ja lämmin ja kaikista tärkein: ruoka oli hyvää.
Lotta: Ystävän kirjahyllyssä on kirjat värien mukaan, aika somasti ja yllättävän paljon löytyy samoja sävyjä, ihailen niitä aina siellä käydessäni.
annika: Ai tuo minun vai tuo vauvamekko? Ystävän lapsuudesta ovat tuo potkupuku ja villamekko, aika ihanaa, että ovat säilyneet. Omasta ällöttävästä 90-luvusta en kyllä toivokaan mitään jäänteitä, niin kamalaa oli kankailtaan se aika.
4 kommenttia:
Oi, ihana keltanen kirjakuva, ihana oranssi mekko. Tuli hyvä mieli tästä postauksesta kaikkinensa :).
Oi mikä mekko!
Lotta: Ystävän kirjahyllyssä on kirjat värien mukaan, aika somasti ja yllättävän paljon löytyy samoja sävyjä, ihailen niitä aina siellä käydessäni.
annika: Ai tuo minun vai tuo vauvamekko? Ystävän lapsuudesta ovat tuo potkupuku ja villamekko, aika ihanaa, että ovat säilyneet. Omasta ällöttävästä 90-luvusta en kyllä toivokaan mitään jäänteitä, niin kamalaa oli kankailtaan se aika.
Sinun mekkoa tarkoitin, mutta nyt kun katsoin niin onhan vauvamekkokin soma. :)
Lähetä kommentti