On ollut erikoinen kuolemien suma, on kai sellainen vuosi. Tänään on yhdet hautajaiset ja vaikka muuten voisinkin käyttää mustaa, tällaisina päivinä tekisi mieli pukeutua johonkin ihan muuhun väriin. Vihreään ja valkoiseen. Koen tämän ja muunkin hautajaisiin liittyvän enemmän kuin hankalaksi.
Jäin aamulla kissojen kanssa muutamaksi päiväksi yksin, kun N lähti töihin, katsotaan mitä tästäkin tulee. N sanoi, että saan kyllä nukkua hänen kuninkaallisen pehmeällä tyynyllään, siinähän ne neljä päivää sitten menevätkin.
4 kommenttia:
Kuulostaa ikävän surulliselta vuodelta. Voimia!
Hautajaiset tuntuvat minustakin hankalilta, niissä on paljon vieraalta tuntuvia käytäntöjä.
Maija: Toivottavasti nyt loppuu. Fiksu varmaan tekisi jo testamentin tämmöisen lakoamisen jälkeen.
En ymmärrä oikeastaan mitään hautajaisiin liittyvää, en seremonioita, hautakiviä enkä hautajaisten kuvaamista. Kun on tyhjentänyt niitä jäämistöjä sitten, niin ne hautajaiskuvat ovat juuri niitä, jotka heitetään pois, niillä kun ei ole merkitystä muille. Olen sellainen erakko, etten muutenkaan viihdy missään tilaisuuksissa, että sitten pitäisi mennä vielä vollottamaan kaikkien kanssa yhdessä, ei kiitos.
Minullakin alkoi vuosi samanlaisissa tunnelmissa...
Olen myös ihmetellyt hautajaisissa valokuvaamista, outoa. En minä ainakaan halua katsella jälkeenpäin sellaisia surullisia kuvia.
Jospa seuraavaksi tapahtuisi jotain iloista:)
hippityttö: Olen miettinyt valokuvien merkityksellisyyttä muutenkin. Että millaisia kuvia jätän jälkeeni, ovatko ne kenellekään muulle kuin minulle tärkeitä, hävitetäänkö ne, mietitäänkö niiden tarkoituksia, että miksi se nyt on näin epäterävän kuvan ottanut.
Lähetä kommentti