Niissä on mekot ja revenneet helmat



Räsymatto on kaunis kuva elämästä, annan jokaiselle kutomalleni nimen, etten unohtaisi sitä mieltä, jolla sen olen tehnyt. Kuvissa olevat ovat mummon tekemiä. Satu mummostani voisi olla sellainen, jossa aika vanha nainen kutoo mattoa, joka kiertää yhden kaupungin ympäri, se levittäytyy metsiin, kiertää kaikki puut vähintään kolmesti, sen pesee sade ja pilvi josta tippuu mäntysuopaa pisaroina. Minä muistan miltä näyttää kangaspuiden alla.

Lasitettu iho

Hauki pyytää kaislikosta, näytä leukaluuta lasijalka, on aikeissa vertailla. Otamme auringon irti, nyhdämme siitä kaiken minkä saamme, säde kerrallaan, lempeästi. Se haalistaa korvanlehden läpi. Kivissä on limaa, me olemme lähellä jotakin sellaista jossa ei ole aikaa, se olisi voinut olla jo ajat sitten, tai kirjoitettua, jonkun totta. Hemoglobiini on järvivettä.

Saari on äänineen, tapoineen, mustikkainen, ei ehkä entisensä. Tämä riittää, tässä on tarpeeksi, ensi vuonna ehkä taas. Pimiössä talvella muistin soutuveneen lipumisäänen, se muuttuu eläväksi ja on taas.

Laiskureita laulattaa

Ennenkin koettu kesätunne, sellainen sekava, ei yksinkertainen maalattu asetelma, jossa nainen kaataa kahvia kuppiin, valo on tislattu ohuen verhokankaan läpi pyöreälle pöydälle, huoneessa ei ole muita, ikkunan takana on puu.

Vaan enemmän sellainen, jossa on harmaata ja valkoista ja läiskiä siellä täällä, vasemmassa ylänurkassa enemmän, laaja, ainakin viisimetrinen, muttei kovin korkea maalaus, jonka ääreen ei kukaan pysähdy, sopii julkisiin tiloihin, pankin käytävään josta kävellään saamaan asuntolainaa.

Sellainen eniten sekava tuntemus. Aika lähellä kyllästymistä, eniten itseensä ja siihen ettei arvosta sitä mitä saa aikaan, kun se ei tunnu olevan tarpeeksi. Laiskuus, pahin vitsaus ja kiinni lihassani kuin se olisi luonteenpiirre, mitä se kyllä onkin. Tähän ei nyt sovi mikään ennustava tekstinsyöttö, ei automaattinen täyttö eikä pikapesuohjelma, tässä on nyt nähtävä vaivaa ja uitava pois se kannoiltaan, se vaanii ja kaataa sohvalle. Tässä tarvitaan nyt viitseliäisyyttä ja vähemmän apua. Ei kannustimia, ei palkintoja vaan lisätehtäviä, jokeribonuksia, extra enemmän ja vielä lisää. Alkaa nyt.

PS. Ja nämä kuvat sitten, ne kertovat löydöksistä, joita on sentään jaksettu löytää pitkin kesää, niihin kuuluvat esim. heppaverhot ja vanha rautasänky.

Punakyntinen

Tuliaiset antiikkimarkkinoilta saattavat olla tämän näköisiä, sisältö tosin on vanha ja asui vain ennen ahtaammin.

Mekonkukkia

 Yöpaita olisi hyvä vaate koko päiväksi, liikun sitä muistuttavassa mekossa päivän, eikä kukaan pysäytä minua kertoen minun lähteneen aamulla liian nopesti. Tyttö hyvä, olisiko sinun pitänyt katsoa peiliin.

Siitä mekosta tulee mieleen Impi-mummo, joka asui naapurissamme, kun olin lapsi. Saatoin vain hävitä sinne koulupäivän jälkeen kertomatta asiasta, koska tittelini oli silloin kyläluuta. Impi-mummo itse ei olisi pitänyt tuollaista mekkoa, mutta ehkä hänellä oli jokin tarjotin, jossa oli samanlaista kuviota tai sitten keksin senkin, kuten tittelinikin. Impi teki omenapiirakkaa, vaivaksi asti, toi sitä aina meille, se oli kuivaa ja siemenkodat jäivät hampaisiin. En muista mitä me teimme, mutta tunteja vähintään minä siellä viihdyin. Ranskanpastillit, niitä oli ainakin ja jeesukset seinillä.


Illalla juotan janoisia kasveja, unia näen lapsesta, joka on jäänyt minun kontolleni, eikä se saa pitää ääntäkään. Herään aamulla siihen kun talon parlamentti istuu penkillään ja puhuu tupakantumpeista, en jaksa nousta laittamaan ikkunaa kiinni, on liian kuuma siihen. Koirat haukkuvat ja kohta ajaa ohi ambulanssi.



Toinen ilta, tämä ilta tuntuu samanlaiselta kuin edellinen, yöpaidassa on sinisiä kukkia, mutta olkoon.

Variskin on hiljaa

 

Kuusessa asuu yksi varis, hallintaoikeus, raakkumisoikeus ja häätämisoikeus on hänen. Siihen on rastaan parempi olla menemättä väliin. Tänään varis lepää, ties vaikka lähtenyt mato-ongelle.


On ollut viimeinen työpäivä, niin hikinen, ettei mikään auta. Olen lähtenyt maailman parhaasta paikasta sellaisin mielin, että palaan. Onnellista.


On ollut juuri sellainen päivä, että tekee erikoisia päätöksiä, ostaako jäätelöä neljä litraa vai kolme levyä. Istuuko lemmikkivaunuun vaiko leikkipaikan viereen. Valitsee levyt ja leikkipaikan, leikkipaikkaa katuu, levyjä ei.

  
Syö jäisiä mansikoita kuumeeseen asti, toivoisi sen tulleen jostain fiinimmästä, juustosta vaikka.


Juustokuume - venyvää ja suolaista.


Laulaa jäiset mansikat suussa ja muistaa, ettei ole lähtenyt mihinkään juniin, vaikka näinä päivinä sitä hypätään vieraisiin autoihin ja uidaan saaresta saareen, riidellään vastaantulevien kanssa huvikseen, outoina päivinä, kuumanhumaltuneena.